1. Tsaus ja kippis: Yleisö osallistuu aktiivisesti esitykseen ilmaisemalla tunteitaan kannustamalla ja hurrauksella. Pahiksi kutsuttu konna tai antagonistihahmo saa yleensä kehuja, kun taas sankaria tai päähenkilöä ja muita rakastettuja hahmoja kannustetaan ja taputetaan. Tämä luo toveruuden tunteen katsojien keskuudessa, kun he yhdessä tukevat hyviä hahmoja ja paheksuvat roistoja.
2. Soita ja vastaa: Pantomiimeihin liittyy usein yleisön osallistumista, ja yksi yleisön reagointitavoista on kutsu ja vastaus. Yleisö vastaa suullisesti lavalla olevien hahmojen kehotuksiin tai vihjeisiin. Yleisiä esimerkkejä ovat lauseiden huutaminen, kuten "Hän on takanasi!" tai "Voi ei, hän ei tehnyt!" kun hahmo on vaarassa tai häntä huijataan. Tämä aktiivinen osallistuminen parantaa yleisön interaktiivista kokemusta.
3. Yhdessä laulaminen: Musiikkinumerot ovat olennainen osa pantomiimeja, ja yleisö liittyy usein laulamiseen. Sanoitukset ovat yleensä yksinkertaisia ja tarttuvia, ja ne rohkaisevat yleisöä osallistumaan. Oli kyseessä sitten suositun kappaleen esitys tai alkuperäinen sävellys, yleisön yhteinen laulu luo elävän tunnelman ja lisää esityksen interaktiivisuutta.
4. Naurua: Pantomiimit ovat tunnettuja komediallisista elementeistään, ja yleisö reagoi nauraen koko ajan. Slapstick-komedia ja liioitellut hahmot tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia humoristisiin hetkiin. Yleisön nauru ilmaisee heidän arvostusta komediaesitystä kohtaan ja ylläpitää esityksen kevyttä ja juhlavaa tunnelmaa.
5. Sihiseminen ja sihiseminen: Boos on varattu ensisijaisesti konnalle, kun taas sihiseminen ja sihiseminen ovat satunnaisia yleisön reaktioita tiettyjen hahmojen toimiin tai käyttäytymiseen. Nämä reaktiot välittävät yleisön paheksuntaa tai tyytymättömyyttä esityksen tiettyihin hetkiin ja lisäävät dynaamista sitoutumista yleisön ja näyttelijöiden välille lavalla.
Yleisesti ottaen katsojien reaktiot pantomiimissa ovat ilmentymiä heidän emotionaalisesta panostuksestaan hahmoihin ja tarinaan. Yleisön ja esiintyjien välinen vuorovaikutus on perustavanlaatuinen tekijä, joka erottaa pantomiimit muista teatterilajeista ja tekee niistä vaalitun perinteen lomakauden Isossa-Britanniassa.