Poikanäyttelijät käyttivät usein taidokkaita pukuja ja meikkiä parantaakseen naisellista ulkonäköään. He sitoivat rintaansa luodakseen hoikemman vartalon ja käyttivät peruukkeja ja tekoripsiä täydentääkseen illuusion. Näistä ponnisteluista huolimatta ei ollut harvinaista, että yleisö tiesi, että naisrooleja näyttelevät miehet, ja tämä tosiasia lisäsi esityksiin usein huumoria tai ironiaa.
Poikanäyttelijöiden käyttäminen naisrooleissa jatkui 1600-luvun lopulle, jolloin naiset alkoivat esiintyä Englannin näyttämöllä. Yksi tämän ajanjakson tunnetuimmista näyttelijöistä oli Elizabeth Barry, joka oli tunnettu esityksistään Shakespearen näytelmissä. Naisten ilmestyminen lavalle merkitsi merkittävää muutosta teatterikäytännössä ja tasoitti tietä naisnäyttelijöille tulevina vuosisatoina.