Lisäksi uskottiin, että naiset olivat liian tunteellisia ja irrationaalisia voidakseen esiintyä tehokkaasti lavalla. Uskottiin, että naiset eivät pystyisi hallitsemaan tunteitaan ja olisivat alttiita hysteriakohtauksille esiintymisen aikana. Tätä näkemystä tukivat tuon ajan vallitsevat tieteelliset ja lääketieteelliset teoriat, joiden mukaan naiset olivat luonnostaan miehiä heikompia ja tunteellisempia.
Näiden sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden seurauksena naiset eivät saaneet esiintyä näytelmissä vuosisatojen ajan. Vasta 1600-luvun lopulla naiset alkoivat esiintyä lavalla joissakin Euroopan maissa, ja silloinkin he rajoittuivat usein tiettyihin rooleihin, kuten naispalvelijoihin tai vanhempiin naisiin. Vasta 1800-luvulla naiset alkoivat saada enemmän mahdollisuuksia esiintyä lavalla ja näytellä laajempia rooleja.