Libertaristinen teoria :Tämä teoria korostaa lehdistön- ja sananvapautta. Se väittää, että hallituksen ei pitäisi puuttua median sisältöön, vaikka se olisi kiistanalaista tai loukkaavaa. Libertaarit uskovat, että ideoiden markkinat johtavat lopulta totuuteen ja että kaikki yritykset tukahduttaa tiettyjä ajatuksia vain kostautuvat.
Sosiaalisen vastuun teoria :Tämä teoria korostaa median vastuuta palvella yleistä etua. Se väittää, että tiedotusvälineiden tulee käyttää valtaansa positiivisten arvojen edistämiseen ja tiedottamiseen tärkeistä asioista. Yhteiskunnallisen vastuun puolestapuhujat uskovat, että median tulee olla vastuussa sisällöstään ja sitä tulisi tarvittaessa säännellä hallituksen toimesta.
Kehitysteoria :Tämä teoria korostaa median mahdollisuuksia edistää sosiaalista ja taloudellista kehitystä. Se väittää, että tiedotusvälineitä voidaan käyttää yleisön kouluttamiseen, terveyden ja turvallisuuden edistämiseen sekä talouskasvun edistämiseen. Kehitysmieliset uskovat, että hallituksen tulee tukea tiedotusvälineitä ja käyttää niitä tiettyjen kehitystavoitteiden saavuttamiseen.
Jokaisella näistä teorioista on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Libertaaristinen teoria edistää sananvapautta, mutta se voi johtaa väärän tiedon ja vihapuheen leviämiseen. Sosiaalisen vastuun teoria korostaa median vastuuta yleisöä kohtaan, mutta se voi johtaa sensuuriin ja eriävien äänien tukahduttamiseen. Kehitysteoria korostaa median potentiaalia hyvään, mutta se voi johtaa siihen, että hallitus käyttää mediaa propagandatarkoituksiin.
Paras lähestymistapa median säätelyyn on todennäköisesti kaikkien kolmen teorian yhdistelmä. Hallitusten on löydettävä tasapaino sananvapauden suojelemisen, tiedotusvälineiden yleisen edun turvaamisen ja tiedotusvälineiden käytön välillä kehitystavoitteiden edistämiseksi.