1. Pelaa luonnon heijastuksena:
Filosofit ja tutkijat alkoivat nähdä leikin osana ihmisluontoa. He havaitsivat, että eläimet osallistuvat leikkisään toimintaan, ja he laajensivat tämän havainnon ihmisiin väittäen, että leikki ei ole vain kevytmielistä ajanvietettä, vaan olennainen osa luonnollista taipumuksemme.
2. Leikki ja fyysinen kehitys:
1600-luvulla leikin merkitys fyysisessä kehityksessä tunnustettiin kasvavassa määrin. Koulutusajattelijat ja lääkärit korostivat liikunnan ja ulkoilun merkitystä terveyden, voiman ja koordinaation edistäjänä.
3. Leikki ja henkinen kehitys:
Fyysisten etujensa lisäksi leikki tunnustettiin yhä enemmän myös henkistä kehitystä edistäväksi. Kasvattajat korostivat, että leikki edistää luovuutta, mielikuvitusta ja älyllistä kasvua. He väittivät, että leikin avulla ihmiset voivat tutkia ympäristöään, kokeilla uusia ideoita ja kehittää ongelmanratkaisutaitoja.
4. Leikki ja sosiaalinen kehitys:
Leikin sosiaaliset näkökohdat saivat huomiota tänä aikana. Tutkijat havaitsivat, että leikki tarjoaa lapsille mahdollisuuden oppia olemaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa, kehittämään empatiaa ja navigoimaan sosiaalisissa tilanteissa. Leikki nähtiin sosiaalistumisen ja moraalisen kehityksen välineenä.
5. Leikki ja taiteellinen ilmaisu:
1600-luvulla leikin roolia taiteellisessa ilmaisussa arvostettiin yhä enemmän. Kirjallisuudessa, taiteessa ja musiikissa alkoi ilmaantua leikkisä elementtiä, jotka tunnistivat leikin luovan ja mielikuvituksellisen potentiaalin.
6. Leikkitoiminnan monipuolistaminen:
1600-luvulla leikkitoiminta laajeni urheilun ja pelien lisäksi. Sisähuviloista, lautapeleistä, leluista ja mielikuvituksellisesta leikistä tuli yhä suositumpi, mikä heijastaa laajempaa ymmärrystä leikistä monipuolisena ja monipuolisena.
Kaiken kaikkiaan 1600-luku merkitsi käännekohtaa leikin käsityksissä, kun sitä alettiin pitää kiinteänä osana ihmisluontoa ja kehitystä, mikä vaikutti merkittävästi fyysiseen, henkiseen, sosiaaliseen ja taiteelliseen kasvuun.