Länsimaissa naiset olivat suurelta osin teatterin ulkopuolelle 1600-luvulle asti. Tämä johtui useista tekijöistä, mukaan lukien sosiaaliset ja uskonnolliset vakaumukset. Monissa kulttuureissa naisia pidettiin miehiä huonompina ja siksi sopimattomina esiintymään lavalla. Lisäksi teatteria pidettiin usein irstailun ja moraalittomuuden paikkana, jota pidettiin sopimattomana naisille.
1600-luvulla naiset alkoivat kuitenkin tunkeutua teatteriin. Tämä johtui suurelta osin Italian renessanssin vaikutuksesta, joka toi mukanaan uuden taiteen arvostuksen ja liberaalimman asenteen naisia kohtaan. Vuonna 1660 englantilaisesta näyttelijästä Margaret Hughesista tuli ensimmäinen nainen, joka näytteli pääroolia Englannin näyttämöllä. Tämä merkitsi käännekohtaa teatterin naisten historiassa, ja muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana naiset alkoivat esiintyä yhä useammissa rooleissa.
1700-luvulla naisilla oli merkittävä rooli teatterissa. He eivät vain esiintyneet päärooleissa, vaan he myös kirjoittivat näytelmiä ja johtivat teattereita. 1800-luvulla naiset jatkoivat edistymistä teatterissa, ja 1900-luvun alkuun mennessä he olivat saavuttaneet täyden tasa-arvon miesten kanssa.