1. Kieli ja kuvat :Shakespearen näytelmät tunnetaan rikkaasta kielestään, runollisista säkeistään ja elävistä kuvistaan. Kuvailevan kielen ja mieleenpainuvien metaforien avulla Shakespeare pystyi luomaan vahvan paikan ja ilmapiirin tunteen kuljettaen yleisön erilaisiin ympäristöihin ja tunnemaisemiin tukeutumatta voimakkaasti fyysisiin maisemiin.
2. Näyttelijät ja esitys :Shakespearen näyttelijöillä oli ratkaiseva rooli hänen hahmojen ja tarinoiden herättämisessä eloon. Näyttelijöiden odotettiin olevan monipuolisia esiintyjiä, jotka pystyvät välittämään monimutkaisia tunteita ja ilmentämään erilaisia hahmoja eleillään, ilmeillään ja äänellään. Shakespearen taito luoda mieleenpainuvia hahmoja ja dialogeja antoi näyttelijöille mahdollisuuden luoda voimakkaita esityksiä, jotka resonoivat yleisön keskuudessa.
3. Pusut ja rekvisiitta :Vaikka Globe Theatresta puuttui monimutkaisia lavasteita, näyttelijät käyttivät pukuja, rekvisiitta ja yksinkertaisia näyttämöominaisuuksia esittääkseen visuaalisesti hahmoja, paikkoja ja tiettyjä hetkiä näytelmässä. Symboliset puvut, kuten kuninkaalliset vaatteet, armeijan univormut tai talonpoikaisvaatteet, auttoivat viestimään hahmojen sosiaalisesta asemasta ja roolista tarinassa.
4. Yleisön mielikuvitus :Shakespearen näytelmät luottivat yleisön mielikuvitukseen ja aktiiviseen osallistumiseen teatterin illuusion luomiseen. Elisabetin-yleisö oli tottunut käyttämään omaa mielikuvitustaan visualisoimaan lavalla kuvatut paikat, hahmot ja tapahtumat. Tämä Shakespearen teatterin osallistava puoli auttoi hänen näytelmiensä mukaansatempaavaa kokemusta.
5. Lavastus ja liike :Shakespeare käytti usein lavastustekniikoita, kuten kulkueita, tansseja ja yleisökohtauksia, luodakseen visuaalista näytelmää ja liikettä lavalla. Nämä dynaamiset kohtaukset auttoivat parantamaan esitysten teatraalisuutta ja sitouttamaan yleisön aistit kompensoiden monimutkaisten maisemien puuttumista.
6. Symbolismi :Shakespeare käytti symbolisia kuvia ja esineitä välittääkseen syvempiä merkityksiä ja teemoja näytelmissään. Esimerkiksi tietty kukka tai esine voisi edustaa hahmon tunnetilaa tai toimintaa suuremman idean symbolisena esityksenä.
7. Monitasoinen vaiheistus :Shakespearen näytelmissä oli usein useita lavastustasoja, kuten parvekkeiden tai tasojen käyttö erilaisten pelialueiden luomiseen. Tämä mahdollisti joustavuuden erilaisten kohtausten esittämisessä ja syvyyden luomisessa rajoitettuun lavatilaan.
Yhdistämällä nämä kielen, esityksen, puvut, rekvisiitta, yleisön mielikuvituksen, lavastuksen ja symboliikan elementit Shakespeare pystyi voittamaan Elisabetin aikakauden rajoitukset ja luomaan vakuuttavia teatterikokemuksia, jotka valloittivat yleisönsä.