Esimerkiksi Hamletissa nimihenkilö repii usein kostonhimonsa ja moraalitajunsa välillä. Hän on monimutkainen luonne, ja voi olla vaikeaa päättää, onko hän pyhimys vai syntinen. Hamletin toiminta ja motiivit ovat kuitenkin aina mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.
Toinen esimerkki Shakespearen pyhästä hahmosta on Cordelia kuningas Learissa. Cordelia on kiltti ja myötätuntoinen nuori nainen, ja hän on aina uskollinen isälleen. Hänen uskollisuutensa on kuitenkin myös hänen tuhonsa, koska lopulta hänen oma sisarensa tappaa hänet.
Toisaalta Shakespearen näytelmissä on myös monia syntisiä hahmoja. Iago Othellossa on erityisen inhottava konna, ja hän on vastuussa monien viattomien ihmisten kuolemasta. Macbeth on toinen syntinen hahmo, ja hänen kunnianhimonsa ajaa häntä moniin kauheisiin tekoihin.
Pyhien ja syntisten läsnäolo Shakespearen näytelmissä on muistutus siitä, että ihmisluonto on monimutkainen ja ristiriitainen. Ihmiset kykenevät sekä hyvään että pahaan, ja usein on vaikea sanoa, kumpi puoli ihmisestä voittaa. Shakespearen näytelmissä tutkitaan ihmisluonnon eri puolia ja ne tarjoavat arvokkaita oivalluksia ihmisen tilaan.