Toisaalta Shakespearen kirjoitukset osoittavat korkeaa kunnianhimoa ja ammattitaitoa, mikä viittaa siihen, että hän saattoi haluta tunnustusta ja kiitosta työstään. Hän oli erittäin huolellinen näytelmiensä rakentamisessa, usein uusien niitä useita kertoja, ja hänellä oli syvä ymmärrys ihmisluonnosta ja voiman dynamiikasta. Lisäksi Shakespeare oli tietoinen teatterin mahdollisuuksista välittää syvällisiä viestejä ja houkutella yleisöä, mikä viittaa siihen, että hän saattoi haluta tavoittaa työllään laajan yleisön.
Toisaalta Shakespearen aikalaiset eivät aina arvostaneet hänen töitään siinä määrin kuin hän olisi toivonut. Hänet tunnettiin elämänsä aikana ensisijaisesti näyttelijänä ja näytelmäkirjailijana suositulle näyttämölle, eikä kirjailijana. Vasta hänen kuolemansa jälkeen hänen teoksiaan alettiin kanonisoida ja pitää suurena kirjallisuutena.
Lisäksi Shakespeare ei yrittänyt julkaista näytelmiään elämänsä aikana, ja osa hänen teoksistaan julkaistiin postuumisti tai ilman hänen lupaansa. Tämä saattaa viitata siihen, ettei hän ollut liian huolissaan maineensa säilyttämisestä tai pitkän aikavälin maineensa turvaamisesta.
Kaiken kaikkiaan on mahdollista, että Shakespeare halusi jonkin verran mainetta ja tunnustusta, mutta hänen motiivinsa olivat todennäköisesti monimutkaisia ja monitahoisia. Vaikka hänellä oli varmasti lahjakkuutta ja kunnianhimoa saavuttaa maine, hänellä saattoi olla myös muita prioriteetteja, kuten elantonsa ansaitseminen, yleisön miellyttäminen tai luovuuden ilmaiseminen, jotka olivat etusijalla pelkän kuuluisuuden tavoittelun edelle.