Runo alkaa puhujan, miehen, puhuttelemalla rakkaansa, naista, heidän ratsastaessaan yhdessä. Hän ilmaisee rakkautensa häntä kohtaan ja pahoittelunsa siitä, että heidän täytyy erota. Hän kertoo, että hän ei koskaan unohda häntä ja että hän tulee aina vaalimaan muistoja heidän yhteisestä ajastaan.
Kun he ratsastavat, mies pohtii heidän suhdettaan ja haasteita, joita he ovat kohdanneet. Hän myöntää, että heillä on ollut erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä, mutta hän korostaa, että heidän rakkautensa toisiaan kohtaan on aina ollut vahvaa. Hän kertoo olevansa kiitollinen heidän yhteisestä ajastaan ja ettei hän koskaan tule katumaan heidän tekemiään valintoja.
Nainen vastaa miehen sanoihin omilla rakkauden ja katumuksen ilmauksillaan. Hän kertoo, että hän tulee kaipaamaan häntä suuresti ja ettei hän koskaan unohda heidän yhdessä vietettyä aikaa. Hän vakuuttaa hänelle, että hän on aina uskollinen hänelle ja ettei hän koskaan lakkaa rakastamasta häntä.
Runo päättyy siihen, että kaksi rakastajaa ratsastaa pois toisistaan. He ovat molemmat täynnä surua ja katumusta, mutta he ovat myös kiitollisia yhteisestä ajasta. He tietävät, etteivät he koskaan unohda toisiaan ja että heidän rakkautensa on aina vahvaa, olipa tulevaisuus mitä tahansa.