Odetsin näytelmissä käsiteltiin usein työväenluokan taisteluita, kun taas Hellmanin näytelmissä tutkittiin usein yksilön ja yhteiskunnan välisiä konflikteja. Molemmat näytelmäkirjailijat käyttivät töitään kritisoidakseen sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja edistääkseen yhteiskunnallista muutosta.