1. Luonnollinen valaistus: Elisabetin aikakaudella useimmat teatterit olivat ulkoilmateatteria, kuten kuuluisa Globe Theatre. Tämä mahdollisti luonnollisen auringonvalon päiväesitysten aikana, mikä vaikutti siihen, miten näyttelijät esittelivät näytelmän visuaalisia puolia.
2. Auringonvalo ja varjot: Globen näyttämön yläpuolella oli katos, joka suojasi näyttelijöitä suoralta auringonvalolta. Tämä yläpuolinen rakenne mahdollisti myös auringon sijainnin luomien varjojen käytön. Näyttelijät voisivat strategisesti asettua käyttämään näitä varjoja dramaattisiin tehosteisiin.
3. Taivastehosteet: Globen avoin katto mahdollisti myös dramaattisten taivasefektien käytön esitysten aikana. Näyttelijät voivat ajoittaa toimintansa ja puheensa osumaan pilven liikkeisiin, auringonlaskuun tai jopa myrskyiseen säähän, mikä parantaa tiettyjen kohtausten visuaalista vaikutusta.
4. Keinotekoiset valonlähteet: Vaikka esitykset perustuivat ensisijaisesti luonnonvaloon, keinotekoisia valonlähteitä käytettiin myös luomaan erityisiä tehosteita ja tunnelmaa sisäesityksissä tai auringonlaskun jälkeen. Näitä valonlähteitä olivat:
- Kynttilät ja taskulamput:Kynttilöitä ja taskulamppuja käytettiin sisätiloissa tai yöaikaan, mikä tarjosi välkkymistä ja lämmintä valaistusta.
- Lyhdyt:Lyhtyjä käytettiin kohtauksissa, kuten kulkueissa tai kun hahmot uskaltautuivat pimeisiin tai salaperäisiin paikkoihin lavalla.
- Parrasvalot:Limelights, jotka käyttivät liekillä lämmitettyä kalkkia tuottamaan kirkkaan valon, käytettiin toisinaan tietyissä kohtauksissa tai kohonneen draaman hetkissä.
5. Värilliset lasit ja suodattimet: Näyttelijät voisivat nostaa pieniä värillisiä lasipaloja tai suodattimia kynttilöiden eteen luodakseen erityisiä värillisiä valotehosteita. Tämä tekniikka voi vaikuttaa tiettyjen kohtausten tunnelmaan.
6. Puvutus ja rekvisiitta: Näyttelijät käyttivät pukuja, rekvisiitta ja näyttämökoristeita, jotka vastasivat vallitseviin valo-olosuhteisiin ja integroituivat niihin. Esimerkiksi heijastavia kankaita tai kirkkaita värejä voidaan käyttää vangitsemaan ja suurentamaan käytettävissä olevaa valoa.
On tärkeää huomata, että nykyaikaisiin teatterituotantoihin verrattuna Shakespearen näytelmissä oli suhteellisen rajallinen valaistustekniikka. He luottivat luonnonvaloon ja yksinkertaiseen keinovalaistukseen tarinankerronnan parantamiseksi sen sijaan, että olisivat luoneet monimutkaisia valoesityksiä. Pääpaino oli dramaattisissa esityksissä, näyttelijöiden taidoissa ja kirjoitetun sanan voimassa.