Se voidaan nähdä itsenäisenä segmenttinä, joka edistää juonen merkittävästi ja kehittää hahmoja. Tekoja käytetään perinteisesti järjestämään ja esittämään tarina loogisiksi luvuiksi.
Jako näytöksiin heijastaa usein merkittäviä käännekohtia tai muutoksia tarinassa. Nämä jaot auttavat luomaan dramaattista jännitystä ja vauhtia juonen. Jokainen esitys voi keskittyä tiettyihin hahmoihin, osajuontoihin, konflikteihin tai temaattisiin elementteihin.
Vanhoina aikoina näytökset erotettiin joskus teatteriesityksissä välitaukoilla, jolloin yleisölle annettiin lyhyitä taukoja ja valmistauduttiin näytelmän seuraavaan osaan.
On syytä huomata, että esitysten käyttö voi vaihdella näytelmän rakenteen ja muodon mukaan. Näytöksillä ei ole kiinteää määrää, ja jotkut teatteriteokset voidaan esittää vain yhdessä näytöksessä, kun taas toisissa näytöksissä voi olla useita näytöksiä ja kohtauksia. Näytelmäkirjailija käyttää tätä näytelmärakennetta kertoakseen tarinan tehokkaasti ja parantaakseen kokonaisdramaattista kokemusta.