1. Ylpeys ja kieltäminen :Oidipus on ylpeä ja vahvatahtoinen yksilö. Hänellä on korkea käsitys itsestään ja kyvyistään, ja hänen on vaikea hyväksyä sitä, että hän olisi voinut tehdä sellaisia kauhistuttavia tekoja kuin tappaa isänsä ja mennä naimisiin äitinsä kanssa. Tämän seurauksena hän hylkää Teiresiaksen sanat valheina tai tekaistuina.
2. Sokeuden metafora :Oidipus on ollut kuvaannollisesti sokea totuudelle itsestään läpi näytelmän. Hän on jättänyt huomioimatta vihjeitä ja ennustuksia, jotka vihjasivat hänen traagisesta kohtalostaan tai jättäneet huomiotta. Siksi, kun Teiresias kohtaa hänet suoraan totuuden kanssa, Oidipus kamppailee hyväksyäkseen sen, koska se rikkoo hänen rakennetun todellisuutensa.
3. Kreonin vaikutus :Kreon, Oidipuksen lanko, oli aiemmin syyttänyt Teiresiasta siitä, että hän oli yhteyksissä Oidipuksen kanssa kukistaakseen hänet. Oidipus uskoo, että Kreon on saattanut vaikuttaa Teiresiaan esittämään vääriä syytöksiä häntä vastaan.
4. Teiresiaksen väitetty sokeus :Teiresias on sokea, ja muinaisessa kreikkalaisessa yhteiskunnassa sokeus yhdistettiin joskus viisauden tai uskottavuuden puutteeseen. Oidipus kyseenalaistaa, onko Teiresias todella lahjakas kaukonäköisyyteen vai esittääkö hän vain perusteettomia väitteitä.
5. Halu suojella itseään :Teiresiaksen paljastuksen hyväksyminen merkitsisi hänen syyllisyytensä tunnustamista ja tekojensa seurausten kohtaamista. Oidipus ei ole emotionaalisesti valmistautunut tähän oivallukseen, joten hän päättää epäillä ja hylätä sen.
Näytelmän edetessä Oidipus kohtaa vähitellen totuuden ja hyväksyy traagisen kohtalonsa. Hänen alkuperäinen epäilynsä ja kieltämisensä ovat kuitenkin ymmärrettäviä, kun otetaan huomioon paljastuksen suuruus ja vaikutus, joka sillä olisi hänen elämäänsä ja maineeseensa.