1. Hubriksesta nöyryyteen :Näytelmän alussa Oidipus esittelee ylimielisyyttä, traagista virhettä, joka johtaa hänen kaatumiseensa. Hän luottaa liiallisesti omaan arvostelukykyynsä ja jättää huomioimatta kaikki esiin tulevat varoitukset tai epäilykset. Kun totuus hänen menneisyydestään selviää, Oidipuksen ylpeys vaihtuu nöyryydelle ja itsetietoisuudelle.
2. Hänen todellisen identiteettinsä löytäminen :Oidipuksen todellisen alkuperän paljastaminen merkitsee keskeistä hetkeä näytelmässä. Hän saa tietää, että hän tappoi tietämättään isänsä Laiuksen ja meni naimisiin äitinsä Jocastan kanssa. Tämä järkyttävä löytö murtaa hänen uskomuksensa ja tuhoaa illuusion hänen moitteettomasta menneisyydestään.
3. Sokeuden toteutuminen :Oidipus oppii tunnistamaan metaforisen sokeutensa sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti. Hän oli ollut sokea alkuperänsä totuudelle ja tekojensa seurauksille, mutta nyt hän saa syvemmän ymmärryksen traagisesta kohtalostaan.
4. Itsensä rankaiseminen :Syyllisyydestä ja häpeästä joutuneena Oidipus rankaisee itseään kaivamalla silmänsä ulos. Tämä teko symboloi hänen kieltäytymistä kohdata tilanteensa kauhistuttava todellisuus ja hänen sisäinen piinansa.
5. Karkotus :Oidipus päättää lähteä Thebesta ja lähteä maanpakoon tunnustaen, ettei hän voi enää olla kelvollinen hallitsija. Tämä päätös heijastaa hänen vastuunottoaan teoistaan ja hänen halustaan säästää Thebes lisäkärsimältä.
Pohjimmiltaan Oidipuksen matkaa läpi näytelmän leimaa syvä muutos ylimielisyydestä nöyryyteen, tietämättömyydestä tietoon ja ylpeydestä itsensä rankaisemiseen. Hänestä tulee traaginen sankari, joka kärsimyksensä ja itsensä toteuttamisen kautta opettaa arvokkaita opetuksia ihmisen ylpeyden ja tietämättömyyden seurauksista.