1. Oidipuksen todellisen identiteettinsä löytäminen:
Yksi näytelmän keskeisistä peripeteista tapahtuu, kun Oidipus saa selville, että hän on tietämättään tappanut isänsä Laiuksen ja mennyt naimisiin äitinsä Jocastan kanssa. Tämä paljastus on shokki Oidipukselle, joka oli etsinyt Laiuksen murhaajaa ja uskoi olevansa Theban pelastaja. Löytö muuttaa hänen elämänsä täysin ja asettaa hänet itsensä tuhon tielle.
2. Sokeuden metafora:
Saatuaan tietää totuuden menneisyydestään Oidipus sokaisee itsensä eräänlaisena rangaistuksena teoistaan. Tämä fyysinen peripeteia symboloi hänen sisäistä sokeuttaan ja hänen maailmansa tuhoa. Oidipuksen sokeus toimii metaforana hänen kyvyttömyydestään nähdä totuutta ja tekojensa seurauksia.
3. Kreonin ilmestys:
Toinen peripetia tapahtuu, kun Kreon, Oidipuksen lanko, paljastaa, että oraakkeli oli ennustanut Oidipuksen tappavan isänsä ja naivan äitinsä. Tämä paljastus lisää Oidipuksen tarinaan uuden tragediakerroksen, koska se osoittaa, että hänen kohtalonsa oli ennalta määrätty ja hän oli lopulta voimaton pakenemaan sitä.
4. Jocastan itsemurha:
Näytelmä saavuttaa huipentumansa, kun Jocasta, Oidipuksen äiti ja vaimo, tekee itsemurhan saatuaan selville totuuden heidän suhteestaan. Tämä tapahtuma lisää entisestään Oidipuksen kärsimystä ja syyllisyyttä, koska hän joutuu kohtaamaan tekojensa seuraukset yksin.
Nämä peripeteiatapaukset Oidipus Rexissä luovat dramaattisen ironian tunteen, jossa yleisö on tietoinen totuudesta, kun taas päähenkilö pysyy tietämättömänä. Äkilliset käänteet ja onnenmuutokset lisäävät näytelmän traagisuutta ja herättävät katsojissa sääliä ja pelkoa, jotka ovat aristoteelisen tragedian keskeisiä elementtejä.