Stradlater, jota esitetään ulospäin suuntautuvana ja hieman konformistisena hahmona, kuvailee innokkaasti koripallopeliä Holdenille. Holden kuitenkin huomaa, että Stradlater erottaa johdonmukaisesti jokaisen lauseensa osan pilkuilla, mikä johtaa hajanaiseen ja kömpelöön kerrontaan.
Tämän havainnon avulla Holden korostaa Stradlaterin pinnallista ymmärrystä ja arvostusta lajia kohtaan. Hän antaa ymmärtää, että Stradlater on enemmän kiinnostunut näyttämään asiantuntevalta ja käyttämään kukkakieltä kuin aidosti ymmärtämään tai välittämään pelin jännitystä.
Holdenin kritiikki Stradlateria kohtaan on laajempi kommentti hänen näkemäänsä keinotekoisuudesta ja pinnallisuudesta monilla yhteiskunnan osa-alueilla. Hän näkee Stradlaterin esimerkkinä ihmisestä, joka keskittyy enemmän ulkoisiin olemuksiin ja sosiaalisiin normeihin kuin aitoon autenttisuuteen ja merkityksellisiin yhteyksiin.
Viime kädessä Holdenin näkemys Stradlaterin pilkkujen käytöstä heijastaa hänen syvällisempää kyseenalaistamistaan arvoista ja prioriteeteista, joita yhteiskunnassa usein priorisoidaan. Hän puolustaa aidompaa ja autenttisempaa lähestymistapaa elämään, arvostaen substanssia pinnallisuudelle ja aitoutta teeskentelylle.