1. Sukella Gamelan-kulttuuriin :Varhaisesta iästä lähtien Javassa asuvat ihmiset olivat alttiina gamelan-musiikille kulttuuritapahtumien, esitysten ja rituaalien kautta. Gamelanin leviäminen jaavalaisessa yhteiskunnassa vaikutti musiikin rytmien, melodioiden ja instrumenttien luonnolliseen imeytymiseen.
2. Oppisopimuskoulutus :Ne, jotka osoittivat kiinnostusta ja soveltuvuutta gamelaniin, opiskelivat usein kokeneille muusikoille tai mestareille (guruille). Nämä gurut olivat erittäin arvostettuja ja toimivat mentoreina välittäen asiantuntemustaan, tietämystään ja tekniikoitaan.
3. Suullinen lähetys :Gamelan-musiikin opetus oli pääasiassa suullista. Gurut esittelivät melodioita, rytmejä ja tekniikoita oppilailleen soittamalla. Oppilaat oppivat tarkkailemalla, kuuntelemalla ja matkimalla opettajiaan.
4. Asteittainen taitojen kehittäminen :Gamelanin oppiminen oli asteittainen prosessi. Opiskelijat aloittivat yhden instrumentin soittamisen perusteet, kuten ksylofonin kaltaisen sukupuolen tai metallofonin kaltaisen saronin. Edistyessään he laajensivat tietämystään muihin soittimiin ja oppivat soittamaan yhtyeen sisällä.
5. Yhtyeharjoittelu :Kun opiskelijat saivat taitonsa yksittäisistä soittimista, he liittyivät gamelan-yhtyeisiin ryhmäharjoitteluun. Nämä istunnot eivät vain hioneet heidän soittotaitojaan, vaan myös korostivat ryhmätyötä ja koordinaatiota yhtyeen sisällä.
6. Repertuaari ja sävellys :Kun opiskelijat edistyivät koulutuksessaan, he oppivat perinteisestä gamelan-ohjelmistosta, mukaan lukien klassiset kappaleet, kansanmelodiat ja improvisaatiomuodot. He saivat tietoa myös sommittelusta ja sovituksesta, uusien teosten luomisesta tai olemassa olevien sopeuttamisesta.
7. Suorituskykykokemus :Oppipoikailla oli mahdollisuus esiintyä opettajiensa tai yhtyeidensa kanssa erilaisissa tapahtumissa, kuten seremonioissa, festivaaleilla tai häissä. Nämä kokemukset auttoivat heitä saamaan itseluottamusta, esiintymistaitoja ja syvempää ymmärrystä musiikin kulttuurisesta kontekstista.
8. Elinikäinen oppiminen :Gamelan-oppiminen ei rajoittunut tiettyyn ajanjaksoon, vaan jatkui muusikoiden koko elämän ajan. Kun yksilöistä tuli itse kokeneita esiintyjiä ja opettajia, he siirsivät tietonsa uusille sukupolville, mikä säilytti gamelan-musiikin perinteen Javassa.
Nykyaikana, vaikka suullinen välittäminen ja oppisopimuskoulutus ovat edelleen merkittäviä, Javalle on syntynyt muodollisia musiikkikoulutusohjelmia ja -instituutioita, jotka tarjoavat jäsenneltyjä opetussuunnitelmia, työpajoja ja gamelan-musiikin sertifikaatteja. Perinteisellä guru-opiskelijasuhteella on kuitenkin edelleen suuri merkitys tämän kulttuurisen taidemuodon välittämisessä.