Pusut:
- Näyttelijät käyttivät taidokkaita pukuja, jotka vaihtelivat hahmon ja näytelmän ympäristön mukaan.
- Puvut kuvastivat usein hahmojen sosiaalista asemaa ja ammattia. Esimerkiksi kuninkaat käyttivät purppuravaatteita ja kruunuja, kun taas orjat käyttivät yksinkertaisia tunikoita.
- Naamiot olivat olennainen osa kreikkalaista teatteria. Näyttelijät käyttivät ilmeikkäitä naamioita, jotka kuvasivat erilaisia tunteita ja hahmoja. Nämä naamarit tehtiin usein puusta, nahasta tai pellavasta.
- Naamiot antoivat myös näyttelijöille mahdollisuuden esittää useita rooleja samassa näytelmässä.
Rekvisiitta:
- Rekvisiitta käytettiin luomaan realismia ja tehostamaan tarinankerrontaa.
- Yleisiä rekvisiittauksia olivat miekat, kilvet, taskulamput, huonekalut ja musiikki-instrumentit.
- Jotkut näytelmät vaativat erikoistuneita rekvisiitta, kuten vaunuja tai laivoja, jotka rakennettiin usein näyttämölle innovatiivisilla teatteritekniikoilla.
Maisema:
- Kreikkalaisen teatterin maisemat olivat suhteellisen yksinkertaisia nykystandardeihin verrattuna.
- Lava oli tyypillisesti ulkoilmapaikka, jossa oli korotettu taso, joka tunnetaan nimellä "skene".
- Maalattuja paneeleja nimeltä "periaktoi" käytettiin edustamaan eri paikkoja tai asetuksia. Näitä paneeleja voi kiertää tai vaihtaa pelin aikana dynaamisen visuaalisen kokemuksen luomiseksi.
- Joissakin teattereissa "konetta", nosturimaista laitetta käytettiin laskemaan näyttelijät lavalle luoden kunnioituksen ja ihmetyksen tunteen.
Kaiken kaikkiaan pukujen, rekvisiitta ja maisemien käyttö kreikkalaisissa näytelmissä auttoi herättämään tarinat henkiin ja upottamaan yleisön antiikin Kreikan dramaattiseen maailmaan.