2. Sosiaalinen asema: Elisabetin yhteiskunnassa näyttelijöitä ei arvostettu suuresti. Heitä pidettiin usein kulkurina tai roistoina, ja heidän ammattiaan pidettiin huonomaineisena. Jotkut näyttelijät onnistuivat kuitenkin saavuttamaan mainetta ja kunnioitusta, erityisesti ne, jotka esiintyivät kuninkaallisen hovissa.
3. Matkailuyritykset: Suurin osa renessanssin näyttelijöistä oli kiertueyritysten jäseniä. Nämä yritykset matkustavat kaupungista toiseen esiintyen majataloissa, kaupungintaloissa ja muissa julkisissa tiloissa. He esittäisivät usein useita näytelmiä yhden päivän aikana, ja näyttelijöiden piti olla tarpeeksi monipuolisia näytelläkseen erilaisia rooleja.
4. Improvisaatio: Renessanssin näyttelijöiden odotettiin olevan taitavia improvisoijia. Heidän täytyisi usein luoda dialogia paikan päällä ja joskus jopa laulaa, tanssia tai esittää akrobatiaa.
5. Teatterikäytännöt: Elisabetin näyttämö oli hyvin erilainen paikka kuin moderni teatteri. Esirippua ei ollut, ja näyttelijät esiintyivät korotetulla alustalla, joka oli yleisön ympäröimä. Lavasteet olivat minimaalisia, ja näyttelijät joutuivat käyttämään mielikuvitustaan luodakseen illuusion eri paikoista.
Haasteista huolimatta näytteleminen renessanssin aikana oli elinvoimainen ja jännittävä ammatti. Se oli suurten innovaatioiden ja kokeilujen aikaa, ja tänä aikana työskennelleet näyttelijät auttoivat luomaan joitain maailman kestävimmistä teatteriteoksista.