Näyttelijän ammattia pidettiin huonomaineisena ja moraalittomana naisten ammattina, ja uskottiin, että naisten salliminen esiintyä lavalla johtaisi moraaliseen korruptioon ja yhteiskunnalliseen epäjärjestykseen. Lisäksi naiset eivät saaneet käyttää miesten vaatteita julkisilla paikoilla, mikä olisi ollut välttämätöntä, jotta he voisivat esittää miesrooleja.
Näiden rajoitusten seurauksena Shakespearen ja hänen aikalaistensa näytelmiä esittivät yksinomaan miesnäyttelijät. Tämä käytäntö jatkui 1600-luvun lopulla ennallistamisvaiheeseen asti, jolloin naiset vihdoin saivat astua lavalle.