- Kaikki miesten näyttelijät: Naiset eivät saaneet esiintyä lavalla Elizabethan Englannissa, joten kaikki naisroolit olivat miehet. Tämä johti erikoistuneen näyttelijätekniikan kehittämiseen, joka tunnetaan nimellä "poikanäyttelijät", jotka koulutettiin nuoresta iästä lähtien näyttelemään naishahmoja.
- Tehokkaat puvut: Elisabetin teatteri tunnettiin ylellisistä puvuistaan, jotka usein heijastivat hahmojen sosiaalista asemaa ja vaurautta. Puvut tehtiin usein kalliista kankaista ja koristeltiin monimutkaisilla koruompeleilla, jalokivillä ja muilla koristeilla.
- Minimisarjat: Elisabetin vaiheet olivat tyypillisesti paljaita, maisemia oli vähän tai ei ollenkaan. Tämä johtui osittain siitä, että teatterit olivat usein väliaikaisia rakenteita, ja oli epäkäytännöllistä rakentaa monimutkaisia lavasteita. Minimaalisten lavasteiden käyttö mahdollisti kuitenkin suuremman joustavuuden lavastusta varten ja rohkaisi yleisöä käyttämään mielikuvitustaan ympäristön luomisessa.
- Yleisön osallistuminen: Elisabetin yleisö oli usein hyvin äänekäs ja interaktiivinen. He hurrasivat, kiukuttelivat ja kiukuttelivat näyttelijöitä ja joskus jopa heittelivät esineitä lavalle. Tämä yleisön osallistumisen taso auttoi luomaan yhteisöllisyyttä ja jännitystä teatteriin.
- Improvisaatio: Elisabetin näyttelijöiden odotettiin pystyvän improvisoimaan ja reagoimaan yleisön reaktioihin. Tämä johti suureen spontaanisuuteen ja luovuuteen esityksissä.
- Moraalitunnit: Monet Elisabetin näytelmät kirjoitettiin opettamaan moraalisia opetuksia. Näissä näytelmissä tutkittiin usein sellaisia teemoja kuin rakkaus, kunnia, pettäminen ja kosto. Näiden näytelmien oppitunnit olivat tärkeitä katsojien elämän kannalta ja auttoivat muotoilemaan Elisabetin yhteiskunnan moraalisia arvoja.