Tässä on muutamia tapoja, joilla musiikki liittyy Harlemin renessanssiin:
1. Jazz :Jazz oli Harlemin renessanssin peruselementti ja siitä tuli synonyymi itse liikkeelle. Jazzmuusikot, kuten Louis Armstrong, Duke Ellington ja Bessie Smith, nousivat tunnetuksi tänä aikana, ja heidän musiikkinsa valloitti yleisön maailmanlaajuisesti. Harlemin jazzklubeista, kuten Cotton Clubista ja Savoy Ballroomista, tuli hotspotteja, joissa muusikot esiintyivät, yleisö tanssi ja Harlemin renessanssin henki kukoisti.
2. Blues :Blues, toinen tärkeä aikakauden genre, näytteli myös ratkaisevaa roolia Harlemin renessanssissa. Bluesartistit, kuten Bessie Smith ja Ma Rainey, vuodattivat tunteitaan kappaleisiinsa ilmaisten afroamerikkalaisten yhteisöjen vaikeuksia ja kamppailuja. Heidän musiikkinsa resonoi syvästi yleisön keskuudessa ja siitä tuli tehokas sosiaalisen kommentoinnin ja tarinankerrontaväline.
3. Hengät :Spirituaalit, joiden juuret ovat afroamerikkalaisissa uskonnollisissa perinteissä, olivat myös näkyviä Harlemin renessanssin aikana. Spirituaalit ilmaisivat afroamerikkalaisten uskoa, sitkeyttä ja kaipuuta ja tarjosivat lohtua ja inspiraatiota. Säveltäjät, kuten Harry T. Burleigh ja Roland Hayes, nostivat henkiset ominaisuudet konserttimusiikkiin ja esittelivät ne laajemmalle yleisölle.
4. Tanssi :Tanssi kietoutui tiiviisti musiikin kanssa Harlemin renessanssin aikana. Tanssit, kuten Charleston, Lindy Hop ja Black Bottom, tulivat suosittuja, ja jazz ja blues antoivat rytmisen perustan. Tanssisaleissa ja kabareeissa innostunut yleisö nautti näistä uusista tanssityyleistä, jotka edustivat Harlemin renessanssin eloisuutta ja energiaa.
5. Kulttuuriilmaisu ja identiteetti :Musiikki toimi tehokkaana keinona afroamerikkalaisille taiteilijoille ilmaista kulttuuri-identiteettiään ja haastaa rodulliset stereotypiat. Jazz ja blues antoivat muusikoille mahdollisuuden esitellä virtuositeettiaan ja taiteellisuuttaan, kun taas sanoitukset käsittelivät usein sosiaalisia kysymyksiä ja juhlivat afroamerikkalaista kokemusta.
Kaiken kaikkiaan musiikki oli Harlemin renessanssin korvaamaton osa. Se tarjosi afrikkalaisamerikkalaisille muusikoille ja säveltäjille tärkeän alustan kertoa tarinoitaan, juhlia kulttuuriaan ja vahvistaa taiteellista kykyään. Musiikki toimi myös siltana eri yhteisöjen välillä, edisti yhtenäisyyden tunnetta ja rohkaisi yhteiskunnallista muutosta.