Kuitenkin saatuaan ennustuksen noidilta, Macbethin luonne alkaa muuttua. Hänestä tulee yhä kunnianhimoisempi ja vallanhalunsa ohjaama. Hän on valmis tekemään väkivaltaisia tekoja ja petoksia saavuttaakseen tavoitteensa. Macbeth muuttuu tyranniksi ja häikäilemättömäksi, ja hänen toimintansa tuhoaa paitsi itsensä, myös hänen ympärillään olevien elämän.
Yksi Macbethin hahmon määrittävistä puolista on hänen syyllisyytensä ja katumuksensa. Murhan jälkeen Duncanin hän on syyllisyyden ja kauhun tunteen vallassa. Hän kokee yökauhuja, hallusinaatioita ja muita merkkejä emotionaalisesta ja psykologisesta ahdistuksesta. Macbethin sisäiset kamppailut heijastavat sisäistä ristiriitaa hänen vallanhalun ja hänen tietämyksensä välillä, että hänen tekemänsä on moraalisesti väärin.
Huolimatta julmuudestaan ja häikäilemättömyydestään, Macbeth on myös osoittanut olevan sympaattinen hahmo. Häntä kiusaa syyllisyytensä ja hän on tietoinen tekojensa kauheista seurauksista. Toisinaan hän ilmaisee katumusta ja halua vapautua tekojensa taakasta. Tämä monimutkaisuus lisää syvyyttä hänen hahmoonsa ja tekee hänestä enemmän kuin vain yksiulotteisen konnan.
Lopuksi Macbeth on psykologisesti monimutkainen ja hyvin kehittynyt hahmo, jonka muuttuminen uskollisesta soturista korruptoituneeksi tyranniksi on keskeinen osa näytelmän teemoja ja juoni. Hänen vajoamisensa pimeyteen ja taistelunsa syyllisyyden kanssa heijastavat kunnianhimoa ja ahneutta tuhoavaa voimaa ja jättävät pysyvän vaikutuksen yleisöön.