1. Puvut :Näyttelijöiden puvut osoittivat usein heidän sosiaalisen asemansa, ammattinsa ja sijaintinsa. Esimerkiksi sotilas pukeutuisi sotilasasuun, kuningas tai kuningatar pukeutuisi kuninkaalliseen asuun ja orja yksinkertaisiin vaatteisiin.
2. Rekvisiitta :Näyttelijät käyttivät rekvisiittaa edustamaan jokapäiväisiä esineitä ja paikkoja. Esimerkiksi pöytä ja tuolit voivat edustaa ruokasalia, sänky voi edustaa makuuhuonetta ja miekka voi edustaa taistelukohtausta.
3. Taustat :Taustoja käytettiin joskus luomaan illuusion tietystä ympäristöstä. Esimerkiksi metsässä tapahtuvaan kohtaukseen voidaan käyttää maalattua metsätaustaa.
4. Maisema :Maisemien käyttö oli rajoitettua antiikin kreikkalaisessa teatterissa. Näyttelijät saattavat kuitenkin joskus käyttää luonnollisia elementtejä, kuten puita tai kiviä, luodakseen paikantunteen.
5. Valaistus :Valaistusta käytettiin luomaan tunnelmaa ja korostamaan näytelmän tärkeitä hetkiä. Esimerkiksi kirkasta valoa voidaan käyttää ilmaisemaan jumalan tai jumalattaren saapumista, kun taas tummaa valoa voidaan käyttää luomaan mysteerin tunne.
6. miimi :Näyttelijät käyttivät miimiä edustamaan toimintaa ja paikkoja, joita ei ollut lavalla. Näyttelijä saattaa esimerkiksi matkia ratsastusta tai vuorelle kiipeämistä.
7. Äänitehosteet :Äänitehosteita käytettiin luomaan tunnelmaa ja tehostamaan näytelmän toimintaa. Esimerkiksi gongia voidaan käyttää viestimään taistelun alkamisesta tai trumpettia voidaan käyttää ilmoittamaan kuninkaan tai kuningattaren saapumisesta.
Näitä tekniikoita käyttämällä kreikkalaiset näyttelijät ja näytelmäkirjailijat pystyivät luomaan elävän ja mieleenpainuvan paikantunteen ilman monimutkaisia lavasteita. Tämä antoi heille mahdollisuuden keskittyä tarinaan ja hahmoihin ja saada yleisön mielikuvituksen mukaan.