1. Vahvistetut lausekkeet :Kreikkalaisen teatterin koko vaikeutti usein näyttelijöiden ilmeitä. Naamiot liioittivat näitä ilmaisuja ja tekivät ne näkyväksi teatterin joka puolelta.
2. Hahjojen erottelu :Naamiot auttoivat erottamaan eri hahmot, mikä oli erityisen tärkeää, koska näyttelijät esittivät usein useita rooleja yhdessä näytelmässä.
3. Hahkojen tunnistetiedot :Maskit antoivat yleisölle visuaalisia vihjeitä hahmon iästä, sosiaalisesta asemasta, sukupuolesta ja tunnetilasta.
4. Sukupuolikuvaus :Muinaisessa Kreikassa naiset eivät saaneet esiintyä lavalla, joten miesnäyttelijät käyttivät naamioita esittääkseen naishahmoja.
5. Symbolismi :Naamioita käytettiin usein välittämään abstrakteja ideoita tai yliluonnollisia olentoja, kuten jumalia tai jumalattaria.
6. Akustiikka :Naamioissa oli sisäänrakennetut resonaattorit, jotka vahvistivat näyttelijöiden ääntä varmistaen, että ne kuuluivat kaikkialla teatterissa.
7. Yhdistävä vaikutus :Maskien käyttö loi näyttelijöiden keskuudessa yhtenäisyyden ja anonymiteetin tunteen, jolloin painopiste siirtyi yksittäisistä esiintyjistä kollektiiviseen tarinankerrontaan.
Naamioiden käyttö kreikkalaisessa teatterissa oli olennainen osa teatterikokemusta, mikä mahdollisti suuremman dramaattisen ilmaisun, hahmojen kehittämisen ja yleisön sitoutumisen.