Historia: Monet Shakespearen historianäytelmistä perustuvat todellisiin historiallisiin tapahtumiin ja hahmoihin Englannin ja Rooman historiasta. Esimerkiksi "Henry V" perustuu kuningas Henrik V:n elämään, kun taas "Julius Caesar" dramatisoi Rooman diktaattorin salamurhaan liittyviä tapahtumia.
Plutarchin elämät: Shakespeare sai inspiraationsa muinaisen kreikkalaisen elämäkerran Plutarkoksen "Rinnakkaiselämästä". Tämä elämäkertojen kokoelma tarjosi Shakespearelle materiaalia useisiin hänen näytelmiinsä, kuten "Antony ja Kleopatra" ja "Coriolanus".
Boccaccion "Decameron:" Shakespeare mukautti tarinoita tästä italialaisesta novellikokoelmasta näytelmiin, kuten "The Taming of the Shrew" ja "All's Well That Ends Well".
Ovidin "Metamorphoses:" Tämä antiikin roomalainen mytologinen runo toimi Shakespearen näytelmien, kuten "Titus Andronicus" ja "Kesäyön uni" lähteenä.
Holinshedin Chronicles: Shakespeare käytti Raphael Holinshedin "Englannin, Skotlannin ja Irlannin kronikot" viitteenä historiallisille näytelmilleen, mukaan lukien "Kuningas Lear", "Macbeth" ja "Cymbeline".
Kansanperinne ja kirjallisuus: Shakespeare sisällytti näytelmiinsä elementtejä perinteisistä kansantarinoista, balladeista ja muista kirjallisista teoksista. Esimerkiksi "Myrsky" sisältää kansanperinteen elementtejä, kun taas "Venetsialainen kauppias" perustuu tarinaan italialaisesta novellista.
Hänen omat havainnot ja kokemuksensa: Shakespeare käytti myös omia elämänkokemuksiaan ja havaintojaan ihmisluonnosta luodessaan hahmonsa ja tarinansa. Hänen teoksensa heijastavat hänen ymmärrystään ihmisten tunteista, motiiveista ja konflikteista.
On syytä huomata, että Shakespeare yhdisti ja mukautti usein useita lähteitä ja muutti niistä ainutlaatuisia ja innovatiivisia kirjallisuusteoksia. Hänen näytelmänsä esittelivät hänen kielen taitonsa, runollista ilmaisua ja tarinankerrontataitojaan, jotka valloittavat edelleen yleisöä ympäri maailmaa.