1. Harjoitteluprosessi :Shakespearen aikana harjoitukset olivat suhteellisen epävirallisia, eivätkä ne sisältäneet yhtä yksityiskohtaista ohjausta ja valmistelua kuin nykyään. Näyttelijät oppivat usein linjansa ja estonsa paikan päällä näytelmän muutaman ensimmäisen esityksen aikana. 1900-luvulla harjoituksista tuli paljon jäsenneltympää, kun ohjaajat omaksuivat aktiivisemman roolin näyttelijöiden esityksen ohjaamisessa ja varmistavat, että jokainen yksityiskohta oli huolellisesti suunniteltu ja toteutettu.
2. Repertotorijärjestelmä :Shakespearen teatteriryhmä, Lord Chamberlain's Men, toimi ohjelmistojärjestelmällä, mikä tarkoitti, että he esittivät joka päivä eri näytelmän. Tämä edellytti näyttelijöiden sopeutumiskykyä ja kykyä oppia nopeasti uusia rooleja. 1900-luvulla useimmat teatterit siirtyivät pois ohjelmistojärjestelmästä ja keskittyivät sen sijaan tuottamaan yksittäistä näytelmää pidemmäksi ajaksi.
3. Matkailu :Shakespearen yritys kiersi ympäri Englannin, matkusti kaupungista kaupunkiin ja esiintyi eri paikoissa. Tämä edellytti näyttelijöiden jatkuvaa liikkumista ja sopeutumista erilaisiin esitystiloihin. 1900-luvulla teattereista tuli keskitettyä ja suurin osa tuotannosta tapahtui vakiintuneissa paikoissa.
4. Yleisövuorovaikutus :Shakespearen aikana yleisö oli paljon äänekkäämpi ja vuorovaikutteisempi kuin nykyään. Näyttelijät olivat usein tekemisissä suoraan yleisön kanssa, ja oli tavallista, että maaperäiset (teatterin kuoppassa seisovat yleisön jäsenet) kiukuttelivat tai olivat vuorovaikutuksessa näyttelijöiden kanssa esityksen aikana. 1900-luvulla yleisö muuttui yhä passiivisemmaksi ja pidättäytyi vuorovaikutuksesta näyttelijöiden kanssa.
5. Yleisön kokoonpano :Shakespearen näytelmiä esitettiin laajalle yleisölle, kuninkaallisista ja aatelisista tavallisiin ja kauppiaisiin. Tämä edellytti herkkää tasapainoa näytelmien sisällössä ja kielessä, jotta se vetoaa monipuoliseen yleisöön. 1900-luvulla teatterit alkoivat palvella erityistä yleisöä, ja näytelmiä räätälöitiin enemmän tietyn väestörakenteen ja kiinnostuksen kohteiden mukaan.
Kaiken kaikkiaan Shakespearen päivittäinen rutiini heijasteli teatterin dynaamista ja yhteistyökykyistä luonnetta Elisabetin aikakauden aikana, kun taas 1900-luvun näytelmäkirjailijat toimivat hienostuneemmassa ja jäsennellymmässä teatterijärjestelmässä.