Uskoivatko ihmiset Shakespearen aikana kuninkaat yhtä tärkeiksi tavallisiksi miehiksi?

Shakespearen aikana usko kuninkaiden jumalalliseen oikeuteen hyväksyttiin laajalti. Tämä käsitys katsoi, että Jumala valitsi kuninkaat hallitsemaan ja he olivat tilivelvollisia vain Hänelle. Tämän seurauksena kuninkaita pidettiin lain yläpuolella, eikä heihin sovellettu samoja sääntöjä ja määräyksiä kuin tavallisiin ihmisiin. Tämä usko heijastui kuninkaille puhuttaessa käytettyyn kieleen, joka oli usein erittäin kunnioittavaa ja sisälsi otsikot, kuten "Teidän Majesteettinne" ja "Teidän armonne". Lisäksi kuninkaat kuvattiin usein taiteessa ja kirjallisuudessa elämää suurempina hahmoina, joilla oli poikkeuksellisia ominaisuuksia ja kykyjä.

On kuitenkin tärkeää huomata, että kaikki eivät Shakespearen aikana uskoneet kuninkaiden jumalalliseen oikeuteen. Jotkut väittivät, että kuninkaat olivat vain ihmisiä ja että heihin tulisi soveltaa samoja lakeja ja määräyksiä kuin kaikkia muitakin. Nämä henkilöt yhdistettiin usein puritaaniseen liikkeeseen, joka pyrki uudistamaan Englannin kirkkoa ja luomaan tasa-arvoisemman yhteiskunnan.

Shakespearen näytelmissä näemme erilaisia ​​asenteita kuninkaita kohtaan. Jotkut näytelmät, kuten "Kuningas Lear" ja "Richard II", esittävät kuninkaat monimutkaisina ja virheellisinä hahmoina, jotka lopulta kukistuvat omasta ylimielisyydestään. Muut näytelmät, kuten "Henry V" ja "Julius Caesar", esittävät kuninkaat sankarillisina ja hyveellisinä johtajina, jotka ovat kunnioituksen ja ihailun arvoisia. Loppujen lopuksi Shakespearen näytelmät heijastavat kuninkauden monimutkaista ja monitahoista luonnetta ja erilaisia ​​tapoja, joilla se käsitettiin hänen aikanaan.