Pelko ja taikausko: Jaakobin aikaisessa Englannissa noitia pelättiin laajalti. Usko noituuteen oli vallitsevaa, ja ihmiset uskoivat aidosti, että noidat voivat vahingoittaa muita loitsujen, kirousten ja heksojen avulla. Näytelmän noidien, erityisesti Weird Sistersin, esittäminen olisi hyödyntänyt näitä pelkoja ja taikauskoa.
Uskonnolliset vakaumukset: Jaakoblaisen yleisön silmissä noidat yhdistettiin usein paholaiseen ja pahaan. Ajatusta yliluonnollisten voimien kanssa tekemisestä tai sopimusten tekemisestä paholaisen kanssa pidettiin vakavana syntinä kristillisen kirkon opetuksia vastaan. Yleisö olisi todennäköisesti ollut syvästi järkyttynyt ja kauhistunut noitien osallistumisesta pahantahoisiin toimiin.
Poliittinen ja sosiaalinen konteksti: Jaakobin aikakausi oli poliittisen epävakauden ja sosiaalisten jännitteiden kausi. Noitia pidettiin joskus syntipukkeina tai sopivina kohteina, joita syytettiin yhteiskunnallisista ongelmista tai onnettomuuksista. Näytelmän noidien kuvaus olisi voinut resonoida yleisön poliittisten ja yhteiskunnallisten epävarmuustekijöiden huolen kanssa, tarjoten heille mahdollisuuden ilmaista pelkonsa ja turhautumisensa.
Moralisoiva elementti: Jaakobin yleisö oli vastaanottavainen teatteriesityksillä välitetyille moraalisille opetuksille ja varoittaville tarinoille. "Macbethin" noidat toimivat varoittavana muistutuksena vaaroista, jotka liittyvät vallan tavoittelemiseen moraalittomin tai laittomin keinoin. Näytelmä rohkaisee katsojia pohtimaan tekojensa seurauksia ja hyveellisen käytöksen merkitystä.
Sensaatio- ja viihdearvo: Noitien läsnäolo lisäsi näytelmään sensaatiota ja spektaakkelia. Jaakobinen yleisö nautti yliluonnollisten kohtaamisten todistamisesta lavalla, ja kohtaukset, joissa noidat olivat mukana, tarjosivat todennäköisesti jännittävän ja visuaalisesti mukaansatempaavan elementin esitykseen.
Kaiken kaikkiaan Jacobe-yleisön reaktio "Macbethin" noidiin käsittäisi todennäköisesti erilaisia tunteita pelosta ja vastenmielisyydestä kiehtomiseen ja moraaliseen mietiskelyyn. Noitien esittämisellä oli merkittävä rooli näytelmän dramaattisen vaikutuksen lisäämisessä ja yleisön vangitsemisessa Jaakobin aikakaudella.