1.Kuningatar Elisabetin suojelus:
Kuningatar Elizabeth I oli hallitseva monarkki Shakespearen aikana. Hän oli taiteen suojelija, ja hänen hovinsa tarjosi tukevan ympäristön teatteriesityksille. "Kesäyön uni" oli todennäköisesti kirjoitettu esitettäväksi hovissa tai muille jaloille yleisöille.
2.Renessanssin humanismi:
Renessanssiaika todisti uutta kiinnostusta klassiseen kreikkalaiseen ja roomalaiseen kirjallisuuteen. "Kesäyön uni" saa inspiraationsa Ovidiuksen "Metamorfoosista" ja Plautuksen komedioista ja heijastelee klassisen kirjallisuuden vaikutusta Elisabetin draamaan.
3. Elizabethan Marriage Customs:
Näytelmässä on elementtejä perinteisistä Elisabetin hääjuhlista ja rituaaleista, mukaan lukien naamiot, tanssi ja musiikki. Nämä elementit olivat yleisiä hoviviihteessä Shakespearen aikana.
4.Keijut ja yliluonnollinen:
Usko keijuihin ja yliluonnolliseen oli yleistä Elisabetin aikakaudella. "Kesäyön unelma" tutkii näitä uskomuksia, ja mukana ovat hahmot, kuten Titania, Oberon ja Puck, jotka edustavat maagista valtakuntaa.
5.Aristokraattinen vapaa-aika:
Näytelmä pyörii Ateenan ylempien luokkien vapaa-ajan aktiviteettien ympärillä. He harrastavat metsästystä, tanssia ja muuta viihdettä. Tämä kuvastaa Elisabetin aristokratian sosiaalisia ja vapaa-ajan harrastuksia.
6. Sosiaalinen ja poliittinen satiiri:
"Kesäyön unelma" sisältää elementtejä sosiaalista ja poliittista satiiria, jossa usein käytetään huumoria pilkatakseen yhteiskunnallisia konventteja, luokkaeroja ja ihmisten typeryksiä.
7. Allegoria ja symboliikka:
Näytelmässä käytetään allegoriaa ja symboliikkaa välittämään syvempiä merkityksiä, ja se edustaa allegorisesti rakkauden monimutkaisuutta sekä todellisuuden ja illuusion vuorovaikutusta.
8. Pastoraaliset ja hoviasetukset:
Näytelmässä kietoutuu kaksi erilaista ympäristöä:pastoraalinen metsä ja hovimainen Ateenan yhteiskunta. Tämä vastakkainasettelu korostaa luonnon ja hovielämän keinotekoisuuden välistä kontrastia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että "Kesäyön unelma" on Elisabetin aikakauden tuote, joka heijastaa tuon ajan kulttuurisia, klassisia ja sosiaalisia vaikutteita. Shakespeare hyödynsi Elisabetin aikaisia tapoja, uskomuksia ja kirjallisia perinteitä luodakseen fantastisen ja lumoavan maailman, joka resonoi edelleen yleisön keskuudessa.