Muinaisina aikoina monissa kulttuureissa köyhät käyttivät yksinkertaisia villasta tai pellavasta valmistettuja tunikoita tai kaapuja. Keskiajalla Euroopassa köyhät käyttivät usein karkeita tunikoita tai värjäämättömästä villasta tai pellavasta valmistettuja housuja, ja he saattoivat kulkea paljain jaloin tai käyttää yksinkertaisia nahka- tai puukenkiä. Myöhemmin vuosisatojen aikana Euroopan köyhien vaatetus muuttui yhä monipuolisemmiksi alueellisten erojen ja muodin muutosten myötä. Yleensä köyhät käyttivät yksinkertaisia, toimivia vaatteita, jotka oli valmistettu edullisista materiaaleista, kuten villasta, pellavasta tai puuvillasta, ja usein he täydensivät vaatteitaan esimerkiksi huiveilla, hatuilla tai käsineillä suojautuakseen sääolosuhteilta.
Monissa ei-länsimaisissa kulttuureissa köyhien vaatteet tehtiin myös yksinkertaisista materiaaleista ja olivat usein kirkkaanvärisiä tai koristeltu perinteisillä kuvioilla. Joissakin tapauksissa köyhien vaatteet suunniteltiin erityisesti tunnistamaan heidät sellaisiksi, kun taas toisissa tapauksissa se oli vain heijastus köyhien käytettävissä olevista rajallisista resursseista.
Nykyaikana köyhien pukeutuminen vaihtelee suuresti alueesta ja kulttuurista riippuen. Joissakin kehittyneissä maissa köyhät voivat saada ilmaisia tai edullisia vaatteita valtion avustusohjelmien tai hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta. Vähemmän kehittyneissä maissa köyhät voivat edelleen käyttää yksinkertaisista materiaaleista valmistettuja vaatteita ja turvautua lahjoituksiin tai käytettyihin vaatteisiin tarpeidensa tyydyttämiseksi.