* Kuolleisuus ja elämän väliaika: Kallo on jyrkkä muistutus kuoleman väistämättömyydestä ja elämän ohimenevästä luonteesta. Se kehottaa Hamletia pohtimaan ihmisen kunnianhimon turhamaisuutta ja maallisten harrastusten lopulta merkityksetön luonne.
* Kaikkien asioiden rappeutuminen: Kallojen hajoaminen symboloi korruptiota ja rappeutumista, jotka vaikuttavat kaikkiin eläviin olentoihin, jopa niitä, joilla oli kerran valtaa ja arvovaltaa. Se ehdottaa, että kuolema poistaa kaikki erot ja vähentää kaikkia samalla tasolla.
* identiteetin luonne: Hamletin pohdinnassa kalloa saa hänet kyseenalaistamaan identiteetin luonnetta ja sitä, mitä tarkoittaa olla ihminen. Elävälle henkilölle kuuluva kallo on nyt vain eloton esine, joka herättää kysymyksiä siitä, mitä sielulle ja hengelle tapahtuu kuoleman jälkeen.
* ihmisen olemassaolon hauraus: Hamletin reaktio kalloon osoittaa ihmisen olemassaolon haurauden. Häntä liikuttuu syvästi havaitseminen, että jopa rakastetuimmat ja tutuimmat kasvot voivat kadota ilman jälkiä, jättäen taakse vain tyhjiä aluksia.
* koson merkityksettömyys: Hamletin mietiskely Yorickin kallo tulee aikaan, kun hän painii kysymyksen kanssa kostaakseen isänsä murhaa. Kallojen rappeutuminen korostaa koson turhaa, mikä viittaa siihen, että oikeudenmukaisuuden harjoittaminen voi johtaa vain lisää kärsimyksiin ja epätoivoon.
Kalloa pitävä Hamlet -kuva on voimakas symboli, joka resonoi edelleen yleisön kanssa vuosisatoja myöhemmin. Se muistuttaa meitä elämän ja kuoleman tärkeistä totuuksista sekä elävän elämän tärkeydestä täysimääräisesti, kun pystymme.