Vaikka Shakespearen hahmoja kiitetään usein niiden syvyydestä, termiä "kolmiulotteinen" koskee erityisesti niiden realistista kuvausta:
* Psykologinen syvyys: Heidän motivaationsa ovat monimutkaisia ja sitä ohjaavat tunteiden, toiveiden ja aiempien kokemusten yhdistelmä. Esimerkiksi Hamletin suru, viha ja kostohalu ovat kaikki kietoutuneita, mikä johtaa hänen päättämättömyyteensä ja sisäiseen konfliktiinsa.
* moraalinen epäselvyys: He eivät ole aina sankareita tai roistoja, mutta kykenevät sekä hyviin että huonoille toimille. Esimerkiksi Hamlet on sekä huomaavainen että myötätuntoinen prinssi että kosto ja päättämätön.
* realistinen kuvaus: Heidän persoonallisuutensa, motivaationsa ja käyttäytymisensä ovat uskottavia ja suhteellisia. He kokevat joukon ihmisen tunteita ja tekevät virheitä, jotka ovat ymmärrettäviä heidän olosuhteidensa vuoksi.
Hamletin hahmot ovat erityisen tunnettuja heidän kolmiulotteisuudestaan:
* Hamlet: Hän on monimutkainen ja ristiriitainen päähenkilö, joka taistelee surun, koson ja eksistentiaalisten kysymysten kanssa. Hän on usein päättämätön, mutta kykenee myös suureen intohimoon ja älykkyyteen.
* Claudius: Hän ei ole vain roisto, vaan monimutkainen hahmo, jota ajaa kunnianhimo ja himo. Hän on sekä manipuloiva että viehättävä, mikä tekee hänestä houkuttelevan antagonistin.
* ophelia: Vaikka hän on usein passiivisena, hän on nuori nainen, joka kamppailee surusta, hulluudesta ja yhteiskunnallisista odotuksista. Hänen laskeutumisensa hulluuteen on voimakas naisten haavoittuvuuden tutkiminen patriarkaalisessa yhteiskunnassa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Hamletin kaltaiset kolmiulotteiset hahmot tekevät näytelmästä niin kestävän ja pakottavan. Ne eivät ole vain arkkityyppejä, vaan monimutkaisia, vivahteisia henkilöitä, jotka resonoivat edelleen yleisön kanssa vuosisatoja myöhemmin.