Näin se hajoaa:
* Dramaattinen konteksti: Hamlet on syvästi ristiriidassa ja surullinen isänsä kuolemasta. Hän on myös setänsä Claudiuksen pettämisen, joka on naimisissa äitinsä kanssa ja ottanut valtaistuimen.
* pyrrhus symbolina: Pyrrhus, kreikkalaisen mytologian Achillesin poika, tunnetaan kuuluisasti kuninkaan Priamin kostaavasta tappamisesta troijalaisen sodan jälkeen. Hän on voimakas kuva raivosta ja väkivallasta.
* Hamletin sisäinen taistelu: Viitaten Pyrrhusiin Hamlet paljastaa omat vihansa ja kostohalunsa Claudiusta vastaan. Hän näkee itsensä potentiaalisena kostajana vertaamalla itseään mahtavaan pyrrhukseen ja kuvitellaan väkivaltaista tekoa setänsä vastaan.
* ennakointi: Viittaukset ennakoivat näytelmän koson keskeisen teeman. Vaikka Hamlet epäröi ja kamppailee omatuntonsa kanssa, Pyrrhus -kuva työntää hänet lopulta toteuttamaan rajuja toimenpiteitä.
Miksi Hamlet valitsee tämän tietyn kuvan?
* rinnakkaisuus: Näytelmän yleinen kertomus heijastaa koson kreikkalaista myyttiä. Hamletin isän murha on analoginen troijalaisen sodan kanssa, ja Claudius on verrattavissa Priamiin.
* dramaattinen vaikutus: Viittaus lisää draaman ja tragedian tunnetta, jolloin yleisö on tietoinen Hamletin väkivallasta ja tuhoamisesta.
* Hamletin sisäkonfliktin painottaminen: Hamletin mietiskelevän ja filosofisen luonteen vastakkaisuus väkivaltaisen pyrrhuksen kuvan kanssa korostaa hänen sisällään olevaa konfliktia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Hamletin viittaukset Pyrrhusiin laissa II, kohtaus II toimivat voimakkaana symbolina hänen emotionaaliselle myllerrykselle, ennakoimalla hänen tulevia toimiaan ja heijastavat näytelmän koston ja oikeudenmukaisuuden keskeisiä teemoja. Hän on kiinni kostohalun ja epäröivän, introspektiivisen luonteensa välillä, mikä tekee Pyrrhus -kuvan voimakkaan ja asiaankuuluvan heijastuksen hänen sisäisestä taistelustaan.