* Yliluonnollinen: Näytelmässä on yliluonnollinen läsnäolo hahmojen, kuten noidien, kautta, joiden nähdään ilmentävän kohtalon ja kaaoksen voimaa. He ennustavat Learin tulevia vastoinkäymisiä, vaikuttavat hänen toimintaansa ja ohjaavat juonen.
* Enteitä ja ennustuksia: Näytelmä on täynnä enteitä ja ennustuksia, jotka usein tulkitaan varoiksi tai merkkinä tulevista tapahtumista. Hullun salaperäiset sanat ja noitien ennustukset ruokkivat Learin uskoa kohtalon ja kohtalon voimaan.
* Luonnonilmiöt: Learin emotionaalisen romahduksen rinnalla riehuvaa myrskyä pidetään usein symbolina ihmisen hulluuden aiheuttamasta kaaoksesta ja häiriöstä. Luonto, joka heijastelee hahmojen sisäistä myllerrystä, yhtyy uskoon, että luonnontapahtumat voisivat heijastaa ihmisen toimintaa ja tunteita.
* Tyhmän viisaus: Hullun läsnäolo toimii vastapisteenä tuomioistuimen rationaalisuudesta. Hän puhuu arvoituksin ja käyttää kansan viisautta, viitaten usein kohtalon ja onnen voimaan korostaen ihmisluonnon synkkää puolta.
* Learin sokeus: Learin sokeus tyttäriensä todellisille hahmoille voidaan tulkita eräänlaisena itsensä aiheuttaman tietämättömyyden muodoksi. Hänen luottamuksensa imarteluihin ja hänen kyvyttömyytensä nähdä totuutta juontavat juurensa halusta maailmaan, jossa järjestys ja ennustettavuus hallitsevat ylimpänä.
On tärkeää huomata: Kun *Kuningas Lear* tutkii näitä teemoja, Shakespeare ei esitä niitä välttämättä "taikauskoisina" nykyisessä mielessä. Hän yhdistää nämä elementit taitavasti inhimilliseen tahdonvoimaan ja vastuuseen.
Näytelmä vihjaa viime kädessä, että vaikka kohtalo ja ulkoiset voimat voivat vaikuttaa, ihmisten valinnat ja teot ovat liikkeellepaneva voima tragedian takana. Taikausko voi vaikuttaa hahmojen uskomuksiin, mutta se ei ole ainoa syy heidän toimintaansa tai näytelmän traagiseen lopputulokseen.