Näillä naamioilla ei ollut vain viihdearvoa, vaan niillä oli useita tärkeitä tehtäviä:
* Hahmon tunnistus: Jokainen naamio edusti tiettyä hahmotyyppiä, kuten sankaria, konnaa tai komediahahmoa. Tämä auttoi yleisöä nopeasti ymmärtämään hahmon persoonallisuutta ja motiiveja.
* Äänen vahvistus: Naamioissa oli usein suuret, liioitellut suut, mikä auttoi vahvistamaan näyttelijöiden ääntä ja saamaan ne kuuluviksi koko yleisölle suurissa ulkoilmateattereissa.
* Tunteiden ilmaiseminen: Naamiot on suunniteltu ilmaisemaan monenlaisia tunteita, kuten vihaa, iloa, surua ja pelkoa. Tämä oli ratkaisevan tärkeää, koska näyttelijät eivät pystyneet välittämään näitä tunteita ilmeillä.
Jotkut naamiot olivat yksinkertaisia ja realistisia, kun taas toiset olivat erittäin tyyliteltyjä ja liioiteltuja, ja niissä oli usein eläimen piirteitä tai groteskeja ilmeitä. Naamioiden käyttö oli roomalaisen teatterin perustavanlaatuinen osa ja sillä oli keskeinen rooli esityksessä.