1. Kertomusfunktio :Kerto tarjosi taustatietoja, kertoi menneistä tapahtumista ja tarjosi näkemyksiä juonen ja hahmoista.
2. Kommentit ja oivallukset :Kerto tarjosi oivaltavia kommentteja hahmojen toimista ja seurauksista. He tarjosivat kollektiivisen äänen, joka jakoi näytelmässä esitetyt kulttuuriset arvot, uskomukset ja moraaliset ongelmat.
3. Emotionaaliset reaktiot :Kertosäe reagoi emotionaalisesti lavalla tapahtuviin tapahtumiin ja ilmaisi reaktioita, kuten iloa, surua, sääliä, pelkoa, shokkia tai raivoa. Nämä emotionaaliset ilmaisut heijastivat yleisön ilmauksia ja lisäsivät heidän sitoutumistaan näytelmään.
4. Eettinen pohdiskelu :Kerto esitti usein eettisiä keskusteluja tai väittelyjä henkilöiden valintoihin ja toimiin liittyen. He korostivat moraalisia ongelmia ja tutkivat monimutkaista ihmisten käyttäytymistä rohkaisemalla yleisöä pohtimaan yhteiskunnallisia arvoja ja periaatteita.
5. Sosiaalinen kommentti :Kerto voisi toimia myös näytelmäkirjailijan äänitorvena ilmaistaen yhteiskunnallista kritiikkiä tai kommentteja aikansa poliittisista tai yhteiskunnallisista asioista.
6. Catharsis ja emotionaalinen vapautuminen :Kuoro auttoi yhteisten valitusten, ilonilmaisujen ja mietiskelyn kautta luomaan katarsisin ilmapiirin, jolloin yleisö koki tunteiden vapautumisen ja puhdistumisen.
7. Hahmon kehitys :Joskus kuoro saattaa käydä vuoropuhelua päähenkilöiden kanssa, tarjota neuvoja, opastusta tai esittää haastavia kysymyksiä. Tämä auttoi hahmojen kehitystä ja esitteli hahmojen sisäiset konfliktit.
8. Ritualistinen elementti :Kuorolla oli rituaalinen merkitys kreikkalaisessa teatterissa, ja se perustui uskonnollisten seremonioiden ja festivaalien muinaisiin juuriin. Heidän laulu- ja tanssiesityksensä loivat osaltaan dramaattisten esitysten seremoniallista tunnelmaa.
Täyttäessään näitä tarkoituksia kreikkalainen kuoro toimi tärkeänä teatterikomponenttina, joka syvensi yleisön ymmärrystä, lisäsi näytelmän emotionaalista vaikutusta ja tarjosi moraalista ja eettistä itsetutkiskelua.