- Kirkon ja valtion erottaminen: Dante uskoi eroon valtion maallisen auktoriteetin ja kirkon hengellisen auktoriteetin välillä. Hän väittää, että molempien toimielinten pitäisi työskennellä harmonisesti omilla aloillaan ilman, että toinen puuttuisi toisen asioihin.
- Hengellinen ohjaus: Danten mukaan kirkon ensisijaisena tehtävänä tulisi olla hengellinen ohjaus, moraaliset opetukset ja sielujen pelastus. Hän uskoi, että kirkon tulisi keskittyä uskon, teologian ja yksilöiden hyvinvoinnin asioihin sen sijaan, että se osallistuisi suoraan poliittisiin asioihin.
- Ajallisen voiman välttäminen: Dante kritisoi kirkon pyrkimystä ajalliseen valtaan, vaurauteen ja poliittisiin vaikutuksiin. Hän uskoi, että kun kirkko sotkeutuu maallisiin asioihin, se poikkeaa hengellisestä tehtävästään ja voi johtaa turmeltumiseen ja moraaliseen rappeutumiseen.
- Vaikuttaminen esimerkin kautta: Dante ehdotti, että kirkon tulisi vaikuttaa yhteiskuntaan jäsentensä, mukaan lukien papiston ja uskonnollisten johtajien, esimerkillisen moraalisen käyttäytymisen kautta. Hän korosti hyveellisen käytöksen, kristillisten periaatteiden noudattamisen sekä rakkauden ja myötätunnon harjoittamisen merkitystä.
- Harmonia ja yhteistyö: Dante visioi kirkon ja valtion välisen harmonian ja keskinäisen kunnioituksen tilan, jossa kumpikin taho tunnustaa ja tukee toista sille määrätyissä rooleissa. Kirkko antaisi hengellistä ohjausta yksilöille ja instituutioille, kun taas valtio keskittyy ajallisten asioiden hallintaan oikeudenmukaisten ja hyveellisten periaatteiden mukaisesti.
Kaiken kaikkiaan Dante kannatti kirkon ja valtion selkeää erottamista toisistaan, kirkon hengellisten vastuiden asettamista etusijalle, tuomitsi sen ajallisen vallan tavoittelun ja korosti esimerkillisen kristillisen elämän myönteisiä vaikutuksia.