Oidipuksen ylimielisyys näkyy näytelmän useissa keskeisissä hetkissä. Esimerkiksi kun Delphin oraakkeli kertoo hänelle ensimmäisen kerran, että hän tappaa isänsä ja menee naimisiin äitinsä kanssa, hän hylkää ennustuksen hölynpölynä ja jatkaa matkaansa Thebaan. Myöhemmin, kun rutto iskee Thebaan ja Oidipus alkaa tutkia syytä, hän kieltäytyy uskomasta, että hän voisi olla ongelman lähde. Hän suuttuu ja turhautuu yhä enemmän totuuden selkistyessä, mutta hän kieltäytyy silti hyväksymästä sitä.
Oidipuksen hamartia on merkittävä, koska se johtaa lopulta hänen kaatumiseensa. Hänen ylpeytensä ja itseluottamuksensa sokeavat hänet totuudelle itsestään ja menneisyydestään, ja seurauksena hän saa aikaan oman tuhonsa. Näytelmä toimii varoittavana tarinana ylimielisyyden vaaroista ja nöyryyden tärkeydestä.