1. Concertato-periaate :Kuten muutkin barokkikonsertot, "The Four Seasons" noudattaa concertato-periaatteen konseptia, joka sisältää kontrastin pienen solistiryhmän (concertino) ja suuremman kokoonpanon (ripieno) välillä. The Four Seasonsissa konsertino koostuu sooloviulusta, joka edustaa vuodenaikojen vaihtelua, kun taas ripieno koostuu lopuista jousista ja continuosta.
2. Kolmen liikkeen rakenne :Muiden barokkikonserttojen tapaan "Neljä vuodenaikaa" koostuu kolmesta nopeasta-hidas-nopea-kaavasta. Jokainen liike heijastaa kunkin vuodenajan tunnelmaa ja tunteita. Nopeat liikkeet ovat tyypillisesti eloisia ja energisiä, kun taas hitaat liikkeet ovat lyyrisiä ja ilmeikkäitä.
3. Soolosoitin :Viulu esiintyy soolosoittimena The Four Seasons -elokuvassa, joka esittelee viulistin virtuositeettia ja ilmaisukykyä. Sooloinstrumentalisteja korostettiin usein barokkikonsertoissa osoittamaan heidän teknistä pätevyyttään ja tulkintakykyään.
4. Orkesteri :Ripieno tai solistia säestävä yhtye koostuu jousista ja continuosta. Tämä instrumentointi on tyypillistä barokkikonsertolle, joka perustui jousien täyteläisiin, sekoitettuihin soundeihin ja continuon harmoniseen tukeen.
5. Improvisaatio ja koristelu :Barokkimuusikot tunnettiin osien improvisoinnista ja koristamisesta esitysten aikana. The Four Seasons -elokuvassa sooloviulistilla on mahdollisuus improvisoida ja lisätä melodisiin linjoihin koristeluja, jotka tuovat esiin luovuuttaan ja tulkintakykyään.
6. Affektiivinen ilmaisu :Barokkisäveltäjät pyrkivät herättämään tunteita ja luomaan eloisia kuvia musiikin avulla. "The Four Seasons" on esimerkki tästä yhdistämällä jokainen konsertto tiettyyn vuodenaikaan ja käyttämällä musiikillisia elementtejä kuvaamaan vuodenaikojen vaihteluihin liittyviä luonnonilmiöitä ja ihmisen tunteita.
Kaiken kaikkiaan Vivaldin "Neljä vuodenaikaa" ilmentää monia barokkikonserttojen määrittäviä piirteitä, mikä osoittaa genren painottamisen vastakkaisiin instrumentaalirakenteisiin, tunneilmaisuun sekä solistien ja yhtyeen väliseen vuorovaikutukseen.