1. Oppisopimuskoulutukset: Monet aloittelevat laulajat aloittivat koulutuksensa opiskelemalla vakiintuneiden oopperalaulajien tai ääniopettajien luona. Nämä oppisopimuskoulutukset tarjosivat käytännön kokemusta ja mentorointia laulutekniikassa, musiikillisessa tulkinnassa ja esiintymisessä lavalla.
2. Laulun koulutus: Laulajat tekivät tiivistä yhteistyötä ääniopettajien kanssa kehittääkseen laulutekniikkaansa, mukaan lukien hengitystuki, äänialue, intonaatio ja artikulaatio. He viettivät tuntikausia asteikkojen, harjoitusten ja ohjelmiston harjoittelemiseen parantaakseen laulukykyään.
3. Korvan koulutus: Laulajat kehittivät musiikillista korvaansa solfeemalla, näkemällä laulamalla ja kuuntelemalla suurten laulajien äänitteitä. He oppivat tunnistamaan ja toistamaan sävelkorkeudet, intervallit ja rytmit tarkasti.
4. Musiikkikasvatus: Laulukoulutuksen lisäksi laulajat saivat myös kattavan musiikillisen koulutuksen, joka sisälsi musiikin teorian, harmonian, kontrapunktin ja sävellyksen opintoja. Tämä tieto auttoi heitä ymmärtämään oopperateosten rakennetta ja tulkintaa.
5. Stagecraft ja näytteleminen: Oopperalaulajat saivat näyttämöalan koulutusta, joka sisälsi liikkeen, eleet, ilmeet ja yleisen esiintymisen näyttämöllä. He työskentelivät ohjaajien kanssa kehittääkseen uskottavia ja vivahteikkaallisia hahmokuvioita.
6. Repertuaari: Laulajat opiskelivat ja esittivät monenlaista oopperaohjelmistoa, mukaan lukien aariat, duetot ja yhtyeet eri aikakausilta ja tyyleiltä. He oppivat tulkitsemaan ja esittämään erilaisia musiikillisia ja dramaattisia rooleja.
7. Suorituskykykokemus: Historialliset oopperalaulajat saivat usein arvokasta esiintymiskokemusta osallistumalla kuoroseuroihin, oopperakuoroihin ja pienempiin teatterituotantoihin ennen suuriin oopperarooleihin ryhtymistä.
8. Mentorointi: Monet laulajat hakivat ohjausta ja mentorointia aikansa tunnetuilta esiintyjiltä ja opettajilta. Nämä mentorit antoivat korvaamattomia neuvoja laulutekniikasta, tulkinnasta ja urakehityksestä.
9. Kielitaidot: Oopperalaulajat oppivat useita kieliä, kuten italiaa, ranskaa, saksaa ja englantia, esittääkseen oopperoita alkuperäiskielellään. Tämä vaati jokaiseen kieleen liittyvän ääntämisen, sanan ja äänen laadun ymmärtämistä.
10. Fyysinen kunto: Laulajat pitivät yllä fyysistä kuntoaan tukeakseen lauluvaatimuksiaan ja kestävyyttään. He harjoittivat säännöllistä liikuntaa, terveellistä ruokavaliota ja kunnollista lepoa varmistaakseen optimaalisen äänenterveyden.
11. Yhteistyö: Laulajat tekivät usein tiivistä yhteistyötä kapellimestarien, pianistien ja muiden muusikoiden kanssa parantaakseen tulkintaansa ja yhtyetyötään. Harjoitukset ja esitykset tarjosivat tilaisuuksia tehdä yhteistyötä ja luoda dynaamisia musiikkielämyksiä.
12. Taiteellinen kehitys: Historialliset oopperalaulajat etsivät jatkuvasti taiteellista kasvua ja hienostuneisuutta koko uransa ajan. He omistivat elämänsä opiskeluun, harjoitteluun ja esiintymiseen saavuttaakseen äänen huippuosaamisen ja taiteellisen ilmaisun.
Historiallisten oopperalaulajien koulutus oli vaativa mutta palkitseva matka, joka vaati lahjakkuutta, omistautumista, mentorointia sekä syvää rakkautta musiikkiin ja teatteriin. Heidän tiukka koulutuksensa loi perustan rikkaille oopperaperinteille, jotka edelleen kiehtovat yleisöä ympäri maailmaa.