- Giacomo Puccinin "Turandot" (1926) pidetään viimeisenä "verismo"-oopperana, joka tunnetaan realistisesta arkielämän ja ihmisten tunteiden esittämisestä.
- Sergei Prokofjevin "L'Amour des trois oranges" (1921) on yksi Venäjän keisarillisen aikakauden viimeisistä suurista oopperoista, jossa yhdistyvät avantgarde-musiikkielementit fantastiseen tarinaan.
- Igor Stravinskyn "The Rake's Progress" (1951) nähdään usein viimeisenä modernistisena oopperana, joka tunnetaan monimutkaisesta ja dissonanttisesta musiikistaan ja allegorisesta tarinastaan.
- John Adamsin (1987) "Nixon in China" pidetään nykyoopperan maamerkkinä. Se käsittelee poliittisia teemoja ja hyödyntää minimalistisia musiikillisia tekniikoita.
- David T. Littlen "Dog Days" (2012) on merkittävä viimeaikainen amerikkalainen ooppera, joka tunnetaan henkilökohtaisten ja sosiaalisten asioiden tutkimisesta ja erilaisten musiikillisten vaikutteiden käytöstä.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä, ja "viimeisen oopperan" käsite on edelleen subjektiivinen ja riippuvainen useista tekijöistä, kuten historiallisista ajanjaksoista, musiikkityyleistä ja kulttuurisista konteksteista.