1. Kuolevaisuuden kohtaaminen :Kohtaus asettaa yleisön kasvotusten kuoleman todellisuuden kanssa haudankaivajien satunnaisten keskustelujen kautta ruumiiden hajoamisesta ja heidän Yoricksin kallon kaivamisesta. Hamlet kohtaa kalloa mietiskellessään ihmisen olemassaolon ohimenevyyden ja kuoleman tasoittavan vaikutuksen, mikä tekee kaikista sosiaalisista eroista merkityksettömiä.
2. Memento Mori :Yorickin kallo, joka oli aikoinaan hovin huivi, toimii jyrkänä muistutuksena elämän lyhytaikaisesta luonteesta ja mahdollisesta kohtalosta, joka odottaa kaikkia yksilöitä heidän sosiaalisesta asemastaan tai saavutuksistaan riippumatta. Hamlet pohtii kontrastia Yorickin elävän läsnäolon ja hänen jäänteidensä rappeutumisen välillä, mikä saa hänet pohtimaan ihmisten pyrkimysten turhuutta.
3. Kuolevaisuus ja hulluus :Haudankaivajien dialogi Yoricksin ammatista korostaa entisestään kuoleman teemaa. Heidän keskustelunsa narrin roolista elävien hulluutta pilkkaavana tuo esiin ihmisten ponnistelujen järjettömyyden kuoleman edessä. Hamletin vajoaminen hulluuteen kietoutuu hänen pohdiskeluun kuolevaisuudesta ja sen herättämiin eksistentiaalisiin kysymyksiin.
4. Elämän ja kuoleman vastakohta :Kohtaus korostaa elämän ja kuoleman kontrastia asettamalla Hamletin filosofisen kallon pohdiskelun vastakkain haudankaivajien maanläheiseen huumoriin ja pragmaattiseen näkemykseen kuolemasta. Tämä kontrasti esittelee erilaisia tapoja, joilla yksilöt selviävät kuolevaisuuden mietiskelystä, filosofisesta tutkimuksesta käytännön hyväksymiseen.
5. Koston teema :Hamletin yksinpuhe kalloa pitelemällä ennakoi myös näytelmän keskeistä kostoteemaa. Hän ilmaisee halveksuvansa maailman korruptiota kohtaan, jonka hän uskoo vaativan kostoa. Yoricksin vaarattoman pääkallon ja sitä seuraavien väkivaltaisten tekojen välinen kontrasti heijastaa näytelmän tutkimusta kuolemasta ja koston seurauksista.
6. Kuoleman universaalisuus :Kohtaus korostaa kuoleman universaalisuutta, ja se vaikuttaa kaikkiin yhteiskunnallisesta asemasta, varallisuudesta tai sosiaalisesta asemasta riippumatta. Haudankaivajien huomautukset kuoleman tasa-arvoisuudesta tukevat tätä teemaa entisestään korostaen, että kaikki, kuninkaat talonpoikiin, päätyvät samaan kohtaloon.
Yhteenvetona voidaan todeta, että kohtaus haudankaivajista ja Hamletin Yoricksin kallon löydöstä toimii vahvana esimerkkinä näytelmän kuolemanhuolesta. Se tutkii kuolevaisuuteen liittyviä eksistentiaalisia kysymyksiä, inhimillisten pyrkimysten turhuutta ja erilaisia tapoja, joilla yksilöt kohtaavat oman kuolevaisuutensa. Kohtaus myötävaikuttaa Hamletin hahmon kehittymiseen ja luo alustan näytelmille, jotka tutkivat kostoa, hulluutta ja kuoleman väistämättömyyttä.