Bruno on erityisen innostunut Pavelista, koska hänet lähetetään usein komentajan taloon toimittamaan isänsä raportteja. Yhdellä tällaisella vierailulla Bruno huomaa, että Pavel toimii eri tavalla. Tavallisen iloisen käytöksensä sijaan Bruno huomaa epätoivon ja pelon vivahteen.
Uteliaisuus saa Brunon tarkkailemaan Pavelia tarkemmin. Hän todistaa järkyttävää tapausta, jossa komentajan poika Kurt kohtelee Pavelia huonosti ja heittää häntä lautasella. Pavel joutuu pyytämään anteeksi ankarasti, kun taas komentaja jättää huomioimatta poikansa käytöksen. Bruno on sekä järkyttynyt että surullinen julmasta kohtelusta, jonka hän näkee Pavelin kestävän.
Samaan aikaan Bruno jatkaa ystävyyttään Shmuelin kanssa. Hän päättää ottaa palan leipää omasta keittiöstään jakaakseen uuden ystävänsä kanssa. Bruno tuo leivän aidalle heidän salaisessa kohtaamispaikassaan, mutta Shmuel epäröi ottaa sitä peläten joutuvansa vaikeuksiin. Lopulta Bruno vakuuttaa Shmuelin hyväksymään sen, ja he jakavat leivän yhdessä.
Koko luvun ajan Bruno alkaa ymmärtää, että elämä keskitysleirillä ei ole sitä, mitä aikuiset ovat esittäneet. Hän alkaa kyseenalaistaa elämänsä auktoriteettihahmoja ja kehittää empatiaa julmuudelle ja epäoikeudenmukaisuudelle joutuneita kohtaan.