Silas Foster, jota ajaa kunnianhimo ja halu paeta vuoristokodin köyhyyttä ja eristäytymistä, haaveilee jonain päivänä uskaltautuvansa maailmaan ja jättämään jälkensä. Lovasta tulee symboli esteistä ja haasteista, jotka ovat hänen tiellään. Isänsä ja kyläläisten varoituksista huolimatta Silas ei huomioi lovin aiheuttamaa uhkaavaa vaaraa ja heidän vuoristoelämänsä haurautta.
Kun jännitys kasvaa ja hahmot tekevät epäonnisen matkansa rikkaan vieraan luo, tarina huipentuu voimakkaaseen hetkeen, kun lumivyöry valtaa vuoren. Lovi, sen armottoman ja tuhoavan voimansa kanssa, tulee välineeksi, joka murskaa Silaan unelmat ja nöyrtyy hänen kunnianhimoisen hengen.
Tarina käyttää lovea metaforana elämän rajoituksista ja arvaamattomuudesta ja korostaa inhimillisen kunnianhimon hulluutta, kun se jättää huomiotta luonnollisen järjestyksen ja vaaravaroitukset. Lovi toimii muistutuksena siitä, että luonto ja kohtalo voivat tehdä tyhjäksi kunnianhimoisimmatkin suunnitelmat ja että todellinen täyttymys piilee elämän olosuhteiden hyväksymisessä ja hyväksymisessä saavuttamattomien päämäärien sijaan.