1. Kuvausviranomainen: Kuningas Hamletin kehonkieli välittää usein auktoriteettia ja komentoa. Hän seisoo pitkänä, suorassa asennossa ja hänen eleensä ovat harkittuja ja päättäväisiä. Esimerkiksi kun hän puhuu tuomioistuimessa näytöksessä I, kohtaus 2, hänen fyysinen läsnäolonsa ja käytöksensä vahvistavat välittömästi hänen asemansa hallitsijana.
2. Kunnkaallisten tapojen ylläpitäminen: Koko näytelmän ajan kuningas Hamlet esittelee kuninkaallisia tapoja, jotka vahvistavat hänen asemaansa hallitsijana. Hän istuu korotetulla valtaistuimella, mikä symboloi hänen korkeaa asemaansa. Hänen liikkeensä ovat mitattuja ja hallittuja, mikä kuvastaa kuninkaalta odotettua arvokkuutta.
3. Komentava läsnäolo: Jopa ahdistuksen hetkinä kuningas Hamletin kehonkieli heijastaa hallitsevaa läsnäoloa. Kun Aave paljastaa totuuden murhastaan, Hamletin ensimmäinen reaktio on järkytys ja epäusko. Hän kuitenkin hillitsee itsensä nopeasti ja palaa malttinsa osoittaen kykynsä säilyttää hallintansa myös pakotetussa tilanteessa.
4. Ei-sanallinen viestintä: Kuningas Hamletin kehonkieli viestii myös hänen tunnetilastaan ilman sanoja. Hänen ilmeensä, eleensä ja liikkeensä välittävät hänen ajatuksiaan ja tunteitaan, varsinkin kun hän on vuorovaikutuksessa muiden hahmojen kanssa. Esimerkiksi hänen kasvojensa ilmeet hänen yksinpuheessaan näytöksessä I, kohtaus 5 paljastavat hänen sisäisen myllerryksensä ja surunsa veljensä kuolemasta ja hänen vaimonsa myöhemmästä avioliitosta Claudiuksen kanssa.
5. Symboliset eleet: Kuningas Hamletin symbolisten eleiden käyttö vahvistaa hänen auktoriteettiaan ja rooliaan kuninkaana. Kun hän vannoo hovimiehiä salaisuuksiin koskien Aaveen kohtaamista, hän käyttää juhlallista ja rituaalista elettä, joka korostaa tilanteen tärkeyttä ja vakavuutta.
Nämä kuningas Hamletin kehonkielen näkökohdat auttavat luomaan voimakkaan ja arvovaltaisen kuvan, joka sopii hänen asemaansa Tanskan hallitsijana.