Tässä on yksinkertaistettu selitys moniohjelmoinnin toiminnasta:
1. Käyttöjärjestelmä pitää kirjaa muistiin ladatuista eri ohjelmista.
2. Kun ohjelma on valmis suoritettavaksi, käyttöjärjestelmä varaa sille tietyn ajan prosessorissa.
3. Ohjelma on käynnissä, kunnes se joko on valmis tai saavuttaa aikarajan.
4. Jos ohjelma saavuttaa aikarajansa, käyttöjärjestelmä keskeyttää sen ja antaa prosessorin toiselle ohjelmalle.
5. Keskeytettyä ohjelmaa jatketaan, kun suoritin on taas käytettävissä.
Tätä prosessia toistetaan, kunnes kaikki ohjelmat on suoritettu.
Moniohjelmointi voi tarjota useita etuja, kuten:
* Parempi suorituskyky:sallimalla useiden ohjelmien ajamisen samanaikaisesti, moniohjelmointi voi parantaa tietokonejärjestelmän yleistä suorituskykyä.
* Lyhennetty vasteaika:Moniohjelmointi voi lyhentää aikaa, jonka käyttäjät joutuvat odottamaan ohjelmiensa käynnistymistä.
* Lisääntynyt suorituskyky:Moniohjelmointi voi lisätä tietokonejärjestelmässä samanaikaisesti suoritettavien ohjelmien määrää.
* Resurssien tehokas käyttö:Moniohjelmointi voi auttaa käyttämään tehokkaammin tietokonejärjestelmän resursseja, kuten prosessoria ja muistia.
Moniohjelmointi voi kuitenkin sisältää myös haittoja, kuten:
* Lisääntynyt monimutkaisuus:Moniohjelmointi voi tehdä käyttöjärjestelmän suunnittelusta ja toteutuksesta monimutkaisempaa.
* Mahdollisuus lukkiutumiseen:Moniohjelmointi voi johtaa lukkiutumiseen, joka ilmenee, kun kaksi tai useampia ohjelmia odottaa toistensa suorittavan tehtävän.
* Kasvaneet yleiskustannukset:Moniohjelmointi voi aiheuttaa yleiskustannuksia, kuten ohjelmien välillä vaihtamisen kustannuksia.
Kaiken kaikkiaan moniohjelmointi on tekniikka, joka voi parantaa tietokonejärjestelmän suorituskykyä ja tehokkuutta. Se tuo kuitenkin myös haasteita, jotka on otettava huomioon käyttöjärjestelmän suunnittelussa ja toteutuksessa.