Freud uskoi, että Oidipus-kompleksi oli normaali osa lapsuuden kehitystä ja että sen onnistunut ratkaiseminen oli välttämätöntä terveen aikuisen psykologisen kehityksen kannalta.
Freudin mukaan Oidipus-kompleksi kehittyy tyypillisesti seuraavissa vaiheissa :
* Varhainen liittäminen :Ensimmäisten elinvuosien aikana lapset luovat läheisen kiintymyksen ensisijaisiin huoltajiinsa, tyypillisesti vanhempiinsa. Tälle kiintymyssuhteelle on ominaista rakkauden, riippuvuuden ja luottamuksen tunteet.
* Seksuaaliset tunteet :Kun lapset kasvavat, he alkavat kehittää seksuaalisia tunteita vanhempiaan kohtaan. Nämä tunteet ilmaistaan usein helläkäyttäytymisenä, kuten halaamisen ja suutelemisen kautta, sekä leikin kautta.
* Kateus ja kilpailu :Lapset voivat myös alkaa tuntea mustasukkaisuutta ja katkeruutta samaa sukupuolta olevaa vanhempaa kohtaan. Tämä johtuu siitä, että he pitävät tätä vanhempaa kilpailijana vastakkaista sukupuolta olevan vanhemman kiintymyksen suhteen.
* Resoluutio :Oidipus-kompleksi selviää tyypillisesti 5-6-vuotiaana. Tämä tapahtuu, kun lapset ymmärtävät, etteivät he pysty kilpailemaan vanhempiensa kanssa vastakkaista sukupuolta olevan vanhemman kiintymyksestä. He alkavat myös samaistua samaa sukupuolta olevaan vanhempiinsa, mikä auttaa heitä kehittämään tervettä itsetuntoa ja sukupuoli-identiteettiä.
Freud uskoi, että Oidipus-kompleksin onnistunut ratkaiseminen oli välttämätöntä terveen aikuisen psykologisen kehityksen kannalta. Hän uskoi, että henkilöt, jotka eivät pystyneet ratkaisemaan Oidipus-kompleksiaan, kehittäisivät psykologisia ongelmia, kuten ahdistusta, masennusta tai seksuaalisia toimintahäiriöitä.