1. Jännitys: Caesarin salamurhan ja Antonyn voimakkaan puheen jälkeen tunteet ovat jo huipussaan. Salaliittolaiset pelkäävät henkensä puolesta ja ovat jääneet pääkaupunkiin epävarmoina tulevista askelistaan. Ilmassa vallitseva jännitys on käsinkosketeltava, koska jää nähtäväksi, kuinka julkinen vastalause heitä vastaan kehittyy.
2. Pelko: Roomalaiset ovat pelon ja katkeruuden vallassa salaliittolaisia kohtaan, jotka ovat häirinneet heidän elämäänsä ja haastaneet vakiintuneen järjestyksen. Pelkoja ruokkii Antonyn strateginen retoriikka, joka kuvaa salaliittolaisia verenhimoisina tyranneina. Väkijoukon pelko ilmenee heidän vihastaan ja valmiudestaan kääntyä salamurhaajia vastaan.
3. Epävarmuus: Epävarmuus on suuri siitä, miten tapahtumat tulevat olemaan. Tasavallan tulevaisuus on vaakalaudalla, toisella puolella salaliittolaiset ja toisella Antony, Octavius ja Lepidus. Tunnelmaa sävyttää epävarmuus siitä, kuka tulee voittajaksi tässä valtataistelussa.
4. Kaaos: Kadut joutuvat kaaokseen, kun mellakoiva joukko sytyttää salaliiton talot tuleen. Väkijoukko on hallitsematon, ja sitä ohjaa koston tunne. Tämä kaoottinen tilanne lisää edelleen epäjärjestyksen ja epävakauden tunnetta Roomassa.
5. Ennakkokuva: Näytelmän lopun lähestyessä tuntuu tulevasta tuomiosta ja aavistus. Tunnelmaa hämärtää oivallus, että salaliiton teot ovat muuttaneet Rooman poliittista maisemaa peruuttamattomasti, ja seurauksia ei ole vielä täysin ymmärretty.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Julius Caesarin neljännen näytöksen lopussa tunnelma on jännitystä, pelkoa, epävarmuutta, kaaosta ja ennakointia. Näytelmä luo pohjan tapahtumien intensiiviselle huipentumalle päätösnäytöksessä.